LEVYHYLLYNI TARINOI

 

Edellä siteerattujen suurien ajattelijoiden jälkeen ei tässä voi itse kuin asian arkisemmin todeta tyyliin "Music saved my life" - jokusen kerran jopa "DJ saved my life"! Tällä sivulla on tarkoitus myös oikaista vallalla oleva väärinkäsitys - en ole ns. suomirokin ylin ystävä huolimatta, että sitä seuraan ja harrastustoiminnallani tuen.

Tässä "autobiografiassa" on nyt lähinnä tarkoitus subjektiivisesti ja pinnallisesti (ja monet unohtuen) jaaritella muutamasta henkilökohtaisesti lähtemättömän vaikutuksen tehneestä artistista, "aution saaren" levyistä ja niihin liittyvistä muistoista ennenkuin musiikiteollisuuden ja musiikkitoimittajien (onko heitä vielä?) lailla kyynistyn ja unohdan juureni.

Erityiskiitokset: Jyrki Haapala, Erkki Yli-Kullas, Jukka Koivisto, Mikko Luoma-Nirva, Veli-Jukka Luoma-Nirva, Kai Uusi-Äijö, Jari Vorimo, Harri Rintala, Henry Samelin, Erkki Tammi, Heikki Välikorpi, Timo Ketola, Ilkka Tamminen,Rene Salonen, Seppo Kullas, Jari Ketola, Hannu Panula, Ritva Kuha, Marketta Kyttä, Harri Högman, Antti Karumo, Pirjetta Brander, Riika Isola...

 
 
Ekoilla kaseteilta myös:

The Ventures: Walk don't run
Surfaris: Wipeout
Kingsmen: Louie Louie
Animals: The House Of The Rising Sun
The Beatles: A day in the life
The Velvet Underground: All tomorrow's parties
David Bowie: Space Oddity / Life on Mars?
Donovan: Hurdy Gurdy man / Catch the wind
Nico: The fairest of the season
Neil Young: Only love can break your heart
Cream: N.S.U. / White room / Badge
John Lennon: Mother / God / Imagine
Mamas & the Papas: California Dreamin'
The Yardbirds: Still I'm sad
Shocking Blue: Venus
Jimi Hendrix: All along the watchtower
Johnny Winter: Jumpin' Jack Flash (live)
Focus: Hocus Pocus / Sylvia
Frank Zappa: Peaches en regalia
Procol Harum: A whiter shade of pale
Uriah Heep: Lady in black / July morning
C.C.R.: Effigy
Crosby, Stills, Nash & Young: Helpless
Derek and The Dominos: Layla
King Crimson: Epitaph / 21st Century Schizoid Man
Pink Floyd feat. Syd Barrett: See Emily play /
Vegetable man
Bob Dylan: Like a rolling stone /
Ballad of a thin man
The Band: I shall be released
Eric Clapton: Let it rain / Easy now
Simon & Garfunkel: Scarborough Fair /
Bridge over Troubled Water
Moody Blues: Nights in white satin
(Peter Green's) Fleetwood Mac: Green Manalishi, Black Magic Woman, Supernatural, Man Of The World, Albatros, Oh Well
Black Sabbath: Changes
Jethro Tull: Aqualung / Bourree
Santana: Samba Pa Ti
The Who: Young man blues / Behind blue eyes
The Rolling Stones: Angie / As tears go by
Led Zeppelin: Stairway to heaven / Black dog
The Doors: Riders on the storm / The End
The Kinks: Tired of waiting for you / Days
The Byrds: Eight miles high / Turn! Turn! Turn!
Beach Boys: God only knows / Good vibrations
Vanilla Fudge: You keep me hangin' on

60-luvun lopulla musiikki saapui vaihvihkaa tajuntaani kun radio oli auki liki aina olipa kyse läksyjenteosta, laiskottelusta, heinätöistä taikka perunannostotalkoista. Iskelmien seassa tuli toisinaan myös yllättäviä rokkikappaleita. Piti olla valppaana ja omakoostekasetit kiersivät ahkerasti kädesta käteen kaveriporukassa.

Radio Luxemburgia varten monenkin hivenen vanhemman tyypin talonkatolla oli mitä eriskummallisempia antennivirityksiä.

Kenties ensimmäiset musiikilliset ikimuistijäljet liittyvät nimiin Donovan, The Kinks, The Doors, Creedence Clearwater Revival, Bob Dylan, The Band ja Moody Blues. Sellaisia nimiä tavailin isoveljeni ja -siskoni ja kavereitteni kasettien kansista.

Ei mielestäni paha alku - noita artisteja nykynuorillekin mieluumin soittaisin kuin tämän päivän bulkkipoppia.

Melkoisella varmuudella voin sanoa, että varsinaisesti tajuntani räjäytti 70-luvun alussa Frijid Pinkin "The house of the rising sun" tulkinta.

Yksinomaan se, että kappale kuulosti Lasse Mårtenson ja Animals-versioihin tottuneen pikkupojan korvaan ääriradikaalilta riitti mykistämään, mutta kaiken lisäksi kyseisen kappaleen mankastaan soittaneella Jukka Koivistolla oli kädessään tuliterä Yamahan Les Paul mallinen kitara (vai oliko se Arial ja vahvistin Yamaha?) josta lähti lähes sama särinä kun pikkuvahvistimen väänsi täysille 5 neliön huoneessa. Tämä pelottavanjännittävänjärisyttävä audiovisuaalinen kokemus muutti suhtautumistani musiikkiin kertalaakista. Oli pakko kysyä onko tälläista lisääkin?

Uskoakseni Frijid Pinkin perinteitä nöyristelemätön sovitus ja pelkistetyn erotteleva soundimaailma on edelleen maailman paras lähtökohta mille tahansa hyvälle rock-biisille!!!

Kuten oheisesta "mielestäni maailman parhaita kappaleita varhaisnuoruudessani" -listasta huomaatte oli 70-luvun alussa musiikista innostuneella monipuoliset onnen päivät.

Oliko ihan pakko kysyä, että onko tällaista lisääkin...

   

70-luvun alussa Kauhajoen Nirvankylässä, pikkukylässä maaseudulla, oli varsin aktiivista musiikinharrastamista - näin jälkeenpäin ajateltuna käsittämättömän edistyksellistä vieläpä - toisaalta eipä tuolloin teinien vapaa-ajasta ollut kilpailemassa pelikonsolit, videot, kännykät, netti, huorat ja heroiini. Koulukaveripiirissäni lähes jokaisessa kodissa joku rämpytteli Landolaa taikka oli aktiivinen musiikinkuluttaja (edellä mainitun Koiviston Jukan lisäksi mm. Yli-Kullaan Erkki, Haapalan Jyrki, Luoma-Nirvan Mikko & Veli-Jukka olivat kovia musiikkidiggareita). Lisäksi usein oma uteliaisuus ja tiedonjano ylitti soveliaisuuden rajat - aina piti ihmisten levyhyllyt ja kasettiröykkiöt plarata. Mitä oudompaa sen parempaa.

Korona- ja pöytäjääkiekkopelien taustalla soivat sellaiset nimet kuin Cream, The Beatles, Rolling Stones, Jimi Hendrix, Slade, Mud, Sweet, Suzi Quatro, Elton John, Bob Dylan, The Shadows, Shocking Blue, Nazareth, Deep Purple, Black Sabbath, David Bowie, The Who, Status Quo, CCR, Steve Miller Band, Santana, The Sensational Alex Harvey Band - ja mikäpäs muu kotimaisista kuin Hurriganes, Irwin, M.A. Numminen, Hector ja Hullujussi (myöhemmin saimme Coitus Int ja Sleepy Sleepers herätyksen). Eikä pidä väheksyä 70-luvun käännösiskelmiä, Valittujen Palojen levybokseja ja K-Tel -kokoelmia!!!

Nuorten sävellahja ja sittemmin Rockradio on (oli) parasta mitä Suomessa on koskaan tapahtunut. Suuri kiitos myös ennakkoluulottomille musiikinopettajille - Seppo Torpon ja myöhemmin Hannu Panulan vetämät levyraadit laajensivat tajuntaa. Myös pikkuhiljaa alettiin pyöriä Jokimaan tanssipaikan lisäksi Kauhajoen Kasinolla, Isojoen Kuplahallilla (Riihidiskossa) ja Mietaalla. Musiikki ei tullutkaan vain jostain vaan soittajat sen tekivät.

Suosikki, Intro ja Help -lehdet kyllä selailtiin, mutta aikuisien Musa-lehti, Rolling Stone, NME ja Melody Maker tavattiin pikkupränttejä myöden. Oli naisten ja miestenlehdet. Kenties täältä juontaa juurensa että naisrokkareista tuli pariksi vuosikymmeneksi pula??? Toisaalta tytöillähän oli jo se mitä varten pojat bändejä perustivat...

 

Kirkonkylässä käytiin sittemmin lyseota. Matkahuollon, Räkälän (Suomijoen baari) ja uimahallin jukeboksissa löytyi äärihyviä sinkkuja. Kai Uusi-Äijö innostutti jytään ja Tammen Erkki heviin ja progeen.

Hyppytunneilla ja koulun jälkeen kuuntelin Kauhajoen aivan käsittämättömän ennakkoluulottoman musiikkikirjaston moneen kertaan läpi - ainoastaan Ravi Shankarin tablatriplalevy jäi kuuntelematta :-) yrityksistä huolimatta.

Kirkolla oli myös hyvä musiikkikauppa ja yksi hyvä divari. Melkoisena sattumana löysin siellä kerran käydessäni oheiset kolme albumia - ensimmäiset koskaan ostamani äänilevyt. Eikä minulla ollut edes levysoitinta - ainoastaan auton akusta virran saanut hikinen mankka. Levykansista tavasin kuitenkin muutaman tutuhkon nimen ja eikun rahat tiskiin.

Kaverin luona sain levyt kasetille ja vasta vuosia myöhemmin pääsin varsinaisia vinyylejä kuuntelemaan omilla laitteillani.

Frank Zappa & The Mothers Of Invention: We're only in it for the money on maailman paras levy lyriikoiltaan ja musiikiltaan - myös pelkkänä esineenä.

Raw Blues kokoelmalevyllä kohtasin ekaa kertaa nimen Peter Green. Edelleen yksi maailman parhaista kitaristeista. Kaivakaas esiin ne alkuaikojen Fleetwood Mac levyt.

Pettymyksekseni The Troggs albumin biisilistalla ei ollut "Wild thing" taikka "I can't control myself" biisejä, mutta kansi oli hieno "onkohan tää jotain rollarikamaa?". Vuosia myöhemmin Love is all around kappale tuli taatusti kaikkien tuntemaksi. Itseasiassa Cellophane -levyltä löytyy maailman paras unohdettu kappale: "When will the rain come".

   

Tämä GUN-yhtyeen levy oli myös pakko ostaa samaisesta Hyypäntien divarista myöhemmin jo pelkästään kantensa takia. Vasta myöhemmin selvisi tuntematoman yhtyeen olleen eräs merkittävä suunnannäyttäjä.

Levyllä on maailman paras kitaransoitonopettelun ja körttihoilotuksen aloituskappale "Race with the devil". Kontrahan sen teki suomeksi nimellä "Kilpa-ajot perkeleen kanssa". Kontra(virtanen) oli maailman paras livebändi. Moog on kingi!!!

 
Purkaa ja jytää kulutettiin ahkerasti ja kun koulukaverini Tammisen Ilkka auttoi kopioman kaseteille isoveljensä levyhyllyä kaikki pakolliset proge/hämysuuruudet Gentle Giantista King Crimsoniin, Genesiksestä Yesiin, Focuksesta Ekseptionin kautta Jethro Tulliin tulivat tutuiksi. Wigwam, Tolonen ja sittemmin Pekka Pohjola ja Tabula Rasa saivat hyväksynnän.
 

Eräs järisyttävimmistä kokemuksista oli kuulla kirjaston huippukuulokkeilla Pink Floydin Dark Side of The Moon. Ensikosketus levyyn oli kuitenkin sen verran mitävitunpaskaatääon, että kuuntelu jäi kesken. Onneksi palasin yhtyeen ja ko. levyn pariin myöhemmin jopa Quadraphonic versiona...

Sittemmin Roger Waters on osoittautunut myös soolotuotannollaan neroksi - erityisesti The Pros and Cons of Hitch Hiking on tullut nimenomaan liftireissuilla tutuksi kuuntelukumppaniksi.

Radion kautta oli tullut tutuksi myös nimi Neil Young ja hieno massiivinen Decade kokoelma oli ensimmäinen koskaan ostamani uusi vinyylilevy. Mahtava levykansio. Maailman paras kokoelma. Maailman paras lauluntekijä David Bowien ohella.

Neil Youngin myöhemmin ilmestynyt Comes a time lienee Pink Floydin Dark side of the Moonin kanssa eniten kuuntelemani levy. Satoja toistokertoja.

Jos minun pitäisi vastata kysymyksen mikä instrumentaatio tahtoisit olla saattaisin sellaiseksi valita hyvinkin David Lindleyn karvatkohottavan kitaraosuuden Jackson Brownen Late for the sky albumin nimiraidalla.

Sydänsuruista sielunmaisemaa tuskin voi tätä albumia paremmin kuvailla.

David Lindleyn uraan tuli sittemmin tarkemminkin seurattua. Soittajien aatelia.

Toisin kuin Neil Young Jean Jacques Cale ei ole tarjonnut radikaaleja suunnanvaihtoja eikä yllätyksiä. Myös mies henkilönä on pysynyt poissa julkisuudesta. Uteliaisuutta ei ole tyydytetty ja aina täytyy herran levy hankkia vaikka justiinsa tietää mitä saa. Elämässä täytyy olla myös (py)syvyyttä.

Tämä JJ Calen "5" albumi on mielestäni vinyyliversiona myös yksi parhaista referenssilevyistä mitä tulee äänentoiston säätämiseen. Iätön klassikko.

Kenties syystäkin tätä 1977 ilmestynyttä Book of Dreams albumia pidetään Steve Millerin uran päätepisteenä. Tämäntasoisen levyn jälkeen ei voi oikeastaan kuin tehdä huonompaa.

Itselleni hyvin tärkeä levy ja Fly like an eagle platan kanssa ilman muuta mukaan autiolle saarelle.

 
Love Records levymerkin kaikki artistit oli aina pakko tsekata. Ylitse muiden kohosi Virtanen, Suomen talvisota, Kontra, Hurriganes ja Royals. Dave Lindholmin tekemisien perässä koetettiin kovasti pysytellä, Kasevan biisejä opeteltiin ja myöhemmin Kari Peitsamo yllätti. Poko Rekordsin artistikaarti muodostui sittemmin tarkaksi seuraamiskohteeksi. Hassisen kone, Eppu Normaali ja Sielun veljet mullistivat kaiken.
 

Soundi-lehdessä alettiin kovasti kohuta punk-jutuista. Kieltämättä Sex Pistols ja The Clash kolisivat kuten myös Blondie, X-Ray Spex ja Young Marble Giants.
Taisin olla koulussamme eka joka diggasi Ramonesia. Varsinkin Leave home kasetti soitettiin puhki.

Aikakauden punk-artikkeleissa mainittiin usein The Velvet Underground. Uteliaisuus voitti. Sittemmin tämän maailman parhaan yhtyeen koko tuotanto on kertynyt hyllyyn niin vinyyleinä kuin CD-puristeina.

Myös yhtyeen jäsenten soolotuotanto kiehtoi. Erityisesti Nicon Chelsea Girl albumi on lunastanut paikkansa klassikoiden joukossa.

Puhumattakaan kuolematomasta The End tulkinnasta Kevin Ayers-John Cale-Eno-Nico: June 1, 1974 -albumilla. Takuuvarma biisivalinta jos vieraat eivät tajua lähteä ajoissa kotiin :-)

Lou Reedin mittava ja epätasainen tuotanto on myös kerääntynyt levyhyllyyn. Berlin albumi muutamaankin eri kertaan.

Taidan olla yksi harvoista joka on saanut mahdollisuuden soittaa Metal Machine Music levyä radiossa - yksi levypuolisko päätti viimeisen vetämäni Kolmas vaihtoehto -musiikkiohjelman 1990.

Ei kovin paljoa tarvitse rockin aikakirjoja plarailla kun törmää nimeen Iggy Pop. Raivokkaita The Stooges-levyjä useammin levylautaselle eksyi ikiklassikko Lust for life. Siitähän musiikissa on kyse kun sekaan ujuttaa some weird sins...

Velvet Underground ja Iggy yhteyksissä puhuttiin myös usein eksentrikosta nimeltä Alex Chilton.

Ja kun herran tuotanto oli vaikeasti saatavissa oli se pakko saada. Big Star yhtyeen Third (Sister lovers) on lunastanut paikkansa maailman parhaana levynä. Kangaroo ja Holocaust kappaleet ovat todellista musiikillista neroutta.

Kaikkien edellämainittujen kautta tie johtaa vääjäämättömästi Patti Smithin tuotannon pariin. Maailman paras naisartisti.

Eräs mieleenpainuvimmista kesistä oli se kun asuin pienessä pihahuoneessa kesätyöpaikkani lähellä ja ainoa mukanani ollut kasetti oli Easter - se soi koko kesän non-stoppina. Melkoista kontrastia kun se kesä oli pelkkää hellepäivää.

   

Punkin jälkeen hyökyi uusi aalto ja uusia mielenkiintoisia yhtyeitä ja levyjä ilmestyi enemmän kuin vähät varat antoivat myöden. Kullaan Sepon mainioon musiikkiliikkeeseen oltiin alituiseen velassa. Tuohon 1982-86 ajanjaksoon kuului liki kokopäivätoiminen musiikindiggailu ja jopa puolitosissaan yritettiin itsekin musisoida. Kyllä parikymppisenä jaksoi.

Itseasiassa tuolloin tapahtui musiikkielämäni toinen veretseisauttava kokemus. Joka kymmenes vuosi tuli todellakin joku joka sanoi, että näin on. Pienlehden pikkuilmopalstan kautta tilattu julkaisematon albumi mullisti oman ja lähipiirini musiikillisen maantieteen kertaheitolla. Läpikuultavalla bootleg-vinyylillä esittäytyi Warzaw, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Joy Division.

Joy Division diggailu Kauhajoella Topeeka 28 -kommuunissa saavutti sellaiset mittasuhteet, että kaveripiirini kovimmatkin "kumpi on kovempi Love vaiko The Doors"-fanaatikot vaihtoivat leiriä.

Surullinen episodi oli kun joutui missaamaan New Orderin Provinssirock-keikan. Kyseisenä päivänä pääsin armeijasta, mutta sovitun aamu kuuden kotiuttamisen sijasta vääpeli päästi meidät lähtemään vasta myöhään iltapäivällä. Säkylästä ei millään Seinäjoelle ennättänyt. Murtunut joukko kuittasi tapauksen kotimatkalla muutamalla bissellä Pyhävuoren huipulla...

Jotain Joy Divisionin merkittävyydestä entisillä kotikulmillani kertonee varmaan se, että siellä on tänä päivänä (vuosi 2004) keskiolutbaari jonka jukeboksissa on Joy Divisionin tuotantoa!!!

Ja aina kun Joy Divisionin synkistely alkoi ahdistaa kaivettiin levysoittimeen aurinkoisempaa :-) The Smiths tuotantoa.

Synkeän tummanpuhuvalla biitillä suojakertoimeni läpäisi välittömästi Talking Heads. Yhtyeen Remain in light on yksi eniten kuuntelemistani levyistä. Olipa joskus lappustereoissa pelkästään koko kasetti täynnä Listening Wind biisiä.

Dave Lindholmin tuotanto haalittiin hyllyyn toistamiseen. Bluesounds oli maailman paras yhtye. Myös Tuomari Nurmion Punainen planeetta soitettiin puhki ja Kauko Röyhkä steppaili sisään.

Vanhojen konkareiden levyistä Peter Gabrielin 3. ja Phil Collinsin Face Value löysivät hyvän rinnakkaiselon levyhyllyni tuolloin soitetuimpien joukosta. Steely Danin, Mike Oldfieldin, Bob Marleyn, Bruce Springsteenin ja Frank Zappan laajaan tuotantoon yritettiin kovasti perehtyä.

Hautausmaalla mm. haudankaivajan apulaisena kesätöissä olleena lappustereoissa soi vuoron perään Motörheadin No Sleep 'Til Hammersmith, ja Visagen uusromanttinen debyyttialbymi! Asiakkaat eivät valittaneet.

Samaisen ajanjakson aikana levysoittimessa pysytteli tiiviisti myös kieronsairaalloinen James White & The Blacks albumi Off White ja Grandmaster Flash & the Furious Five debyyttialbumi The Message. Myös muuten vähäpätöisen The Reddingsin The Awakening albumin kuningasbassonimikappale oli kestosuosikki. Perehtymistä uuteen mustaan musiikkiin vauhditti tietenkin myös Prince. Oli hienoa omistaa purppuranläpikuultava painos Purple Rain albumista.

Ja kun todella haluttiin rokkifiiliksiä soi The Screaming Blue Messiahs.

Hämyä, funkkia ja post-punkia sekakäytettiin tuolloin huomattavia määriä.

 
Sisäoppilaitosten merkitystä maamme musiikilliselle kehitykselle ei voi väheksyä!
Ei ainakaan musiikkimaun kehitykselle.
 

Lukion jälkeen yritin päästä lukemaan tiedotusoppia Tampereen Yliopistolle ja hain myös Yleisradion äänitarkkailijan paikkaa - vaan löysin sitten viettämässä välivuottani yhteyshaun viimeisessä vaihtoehdossa - Turussa Paasikivi-Opistolla.

Puoluepolitiikasta viis kunhan oli opiskelijaelämää... tein "tutkielmaa" anarkismista äärimmäisien musadiggareiden parissa (mm. Harri Högman, Antti Karumo, Jukka Jalkanen, Ari Ala-Laurinaho...)

Kaupungin mahtavat levykaupat tulivat tutuiksi ja opistolla oli seinänaapureina täydellisiä musafriikkejä. Tutustuin tuolloin ensimmäistä kertaa yhtyeisiin Echo & The Bunnymen ja U2. Pitkään sen aikakauden maailman parhaat yhtyeet.

Puhumattakaan kun tutustuin yhtyeeseen The Durutti Column ostamalla sattumalta LC nimisen levyn, jolta varsinkin kappale Never known on sittemmin soinut satoja kertoja. Vini Reillyn uskomatottoman omaperäinen, herkkä kirarointi ja laulu on maailman parasta. Suosittelen tutustumaan yhtyeen laajaan tuotantoon.

Herkistelyn vastapainoksi toimivat The Birthday Party ja The Cramps. Heidän musiikki tuli taatusti vuosikurssilaisille tutuksi Ari "Nurtsi" Nummelinin tehosoiton kautta - kerrankin tämä drinkkidracula sammuin lukkojen taakse huoneesensa niin, että "Sonny's burning" soi repeat-nappula pohjaan jääneenä puolivuorokautta TÄYSILLÄ! ennenkuin henkilökunta mursi oven... kokeiles itse kuunnella tämä maailman paras kappale täysillä edes kerran ja sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Nick Cavesta onkin sittemmin muodostunut yksi kaikkien aikojen suosikkiartististeistani ja niinikään australialainen The Triffids vei välittömästi sydämeni kuten hieman myöhemmin myös The Church.

Myös nimet (Southern Death) Cult, Killing Joke, Bauhaus, Siouxsie and the Banshees ja The Cure alkoivat vallata levyhyllyä enenevässä määrin. Hyvin usein levylautasella viihtyi myös The Chameleons yhtyeen loistava debyyttialbumi Script of the Bridge.

David Sylvianin ja The Waterboysin tuotannnon ääreen hiljennyttiin monesti.

Ei se 80-luku tainnutkaan olla musiikillisesti ihan kuollutta...

 

Äärimmäisen aktiivinen äänilevydiggailuni "tyssäsi" liki kokonaan muutettuani Seinäjoelle ja ryhdyttyäni alan töihin 1986. Tai oikeastaan innostuin enemmän live-musiikista.

Itseasiassa eräs merkittävä syy diggailun latistumisen oli se, että yksin oli paha sauhuta "huippukamasta" - muutin maalta kaupunkiin ja yllättäen kaupungissa oli huomattavasti rajoittuneempi musiikkimaku. Ihan oikeasti, ilman mitään henkilökohtaisuuksia, olisiko minun todella pitänyt em. musiikillisen historiani perusteella innostua Mega taikka Barza yhtyeiden tuotannosta joka tuolloin oli kaupungin tarjonta???

Toinen syy oli CD-formaatti - musiikista tuli tuotteenakin vähäpätöinen - puhumattakaan mitä teki musiikkialalle radion kehitys - musiikkijournalismista siirryttiin pikkuhiljaa paskanpuhumiseen ja kaikki mielenkiintoinen musiikki jätettiin soittamatta. Tuntui, että asiaan vakavasti suhtautuville ja levyfriikeille vain naureskeltiin - kenties joskus syystäkin.

On ollut surullista katsoa - saati kuunnella mitä musiikkiala on tehnyt viime vuosina johdonmukaisesti pilatakseen tuotteensa ja myös jälkikasvun. Ainahan idoleita on matkittu - nyt siis lähinnä matkitaan ja jäljitellään eimitään.

Riskejä ei oteta/suvaita - olipa asialla muusikko, toimittaja, tuotanto, kuluttaja. Ei ihme, että uudesta levymusiikista on tullut pitkälti pelkkää markkinatapettia ja hyvästä musiikista marginaalinmarginaalia.

Silti jaksetaan ihmetellä miksi se ei kiinnosta ja myy kuten ennen. Ennen kun osti levyn tiesi saavansa täyden paketin nyt saa vain kertakäyttöisen käärepaperin. Ellet usko niin kokeile kehuskella julkisesti vuoden takaista hittiartistia taikka konkreettisesti päästä eroon hänen "läpimurto" levystään vaikkapa divarin kautta - sitä ei välttämättä edes oteta edes myyntiin...

80/90-lukujen vaihteesta kestokulutuslevyiksi muodostui Dizrhythmia ja Rain Tree Crow yhtyeiden ainokaisiksi jääneet levyt.

90-luvulla lähinnä täydentelin levyhyllyä hyväksi koettujen artistien tuotannolla ja listaa jatkoivat mm. Morrissey, Tom Waits, Cowboy Junkies, Bob Mould/Sugar, Jane's Addiction, The Smashing Pumpkins, Jah Wobble, Dinosaur Jr, Lemonheads, Sonic Youth, The Residents, Morphine, Jeff Buckley, REM, Björk, Daniel Lanois, Bill Frisell ... myös vanhojen jazz-kitaristien kuten Grant Greenin ja Wes Montgomeryn tuotanto jaksoi ilahduttaa.

Jossain vaiheessa kuuntelin pelkästään naisartistien tuotantoa mm. Mazzy Star, Curve, Victoria Williams, Lucinda Williams, Kate Bush, Tori Amos, Fiona Apple, Joni Mitchell, Marianne Faithfull, Richie Lee Jones, Vanessa Daou, Sarah Mc Lachlan, Jane Siberry, Sam Phillips, Heather Nova, Aimee Mann, Anita Lane, Emmylou Harris, jonka Wrecking Ball levy on ehdoton helmi kuten myös Hole yhtyeen Celebrity Skin.

Merkittävimmiksi 90/00-lukujen vaihteen (ja nykypäivän) kuuntelukohteiksi muodostuivat mm. King Crimsonin uusi tuotanto, Manic Street Preachers, Massive Attack, David Sylvian, Morrissey, Neil Young, Durutti Column, Beck, Waldeck, Eminem, Courtney Love, The White Stripes, RL Burnside, The Donnas, Low, Mercury Rev, The Flaming Lips...

Jos äkkiä pitäisi sanoa viimevuosien merkittävimmät tulokkaat niin he ovat ilman muuta

Vastaavia suuria tunteita, elämää suurempia aitoja uusia artisteja, rumankaunista musiikkia - ilman kovaa etsintää - kohtaa enää harvoin.

Onneksi nyt on edes Internet, jonka kautta on mahdollisuus jatkaa omanlaisensa musiikin etsintää ja löytää hengenheimolaisia, vaikka levyhyllystä on parhaimmillaan/pahimmillaan kasvanut liki 50 metrinen hallitsematon hirviö.

Etsintä on edelleen kesken...

- Latvis 17.10.2004

ps. selaa valokuvamuistojani keikoilta

 




NÄITÄ LEVYJÄ HAESKELIN VUOSIKAUSIA

Rottenin uusi Pil oli monellakin tapaa käänteentekevä ja huolimatta Second edition vinyylistä oli aivan pakko saada se Metal Box -peltikansin. Äärimmäisien ponnistelujen jälkeen aikoja sitten loppuunmyyty harvinaisuus löytyi niinkin yllättävästä paikasta kuin Turun Wiklundin tavaratalon levyosastolta ale-hintaan :-)

Hyvin harvoin Rockradion aikana toimittajat jättivät kappaleen esittelemättä. Omalla kohdallani kahden live-biisin juontamattomuudesta aiheutui vuosien päänsärky ja etsintä.

Vihreille Forward-kasetteille radiosta äänittämäni kappaleet tuottivat päiden puristuksia suurimpienkin musiikkitietäjieni keskuudessa vuosia - jopa vielä Internet-aikakaudella maailman parhaat kappaleet pysyivät pitkään tuntemattomina. Lopulta hankin kaikkien niiden artistien kaikki levyt joita epäiltiin esittäjiksi... ja biisit sitten löytyivätkin, mutta "surkeina" studioversioina.

Meni lähes toinen mokoma aikaa löytää kyseiset live-levyt. Vuosien mittaan olen nähnyt lehti- taikka levymyynti-ilmoituksissa Internetissä ainoastaan kerran Pierre Moerlen's Gong yhtyeen live-levyn myynnissä - CD-versiota levystä ei edes ole. Satumaisella tsäkällä ehdin ostaa albumin netin kautta ihan kotomaasta ja äärimmäisen hieno "Crosscurrents" live-tulkinta on nyt hyllyssä.

Vastaavasti Barclay James Harvestin Galadriel-biisi soi satakertaa paremmin livenä kuin studiolevyllä - käsittämättömän hieno kappale!!! Tutun kautta albumi löytyi pilkkahintaan Sveitsiläiseltä kirpputorilta!!!

Monenlaiset sekakokoonpanot treenasivat Kauhajoen nuorisotalolla eli Räimiksellä. Toisinaan sekoiluja äänitettiin ja kerran jamit äänitettiin puuttuvan nauhan puutteesta jonkun talolle unohtamalle kasetille. Myöhemmin nauhaa kuunnellessa teipiltä löytyi muutama kymmenen sekuntia erinomaista yliäänittämätöntä kappaletta jota kukaan ei tunnistanut eikä biisistä pystynyt edes sanomaan onko se vanhaa vaiko uutta aaltoa. Vuosia asia vaivasi kunnes tämä maailman paras kappale sai nimen Ritz ja esittäjäksi voitiin kirjata Steve Harley & The Cockney Rebel.

Jostain divarista ostin 70-luvun lopulla kasetin, jonka sisältö oli varsin omituista, mutta kiihottavan mielenkiintoista. Kyseessä on mielestäni aivan liian vähälle huomiolle jäänyt White Noise-yhtyeen An Electric Storm albumi vuodelta 1969. Mielestäni vuosia ellei vuosikymmeniä edellään ajasta. Vihdoin saatavissa myös CD-muodossa.

Eräs suurimpia mokiani oli kun muutamaankin kertaa pitelin jo 70-luvun loppupuolella käsissäni Betty Davis nimisen funk-kuningattaren levyjä enkä ostanut vaikka nämä ns. cut-out levyt olivat puoli-ilmaisia.

Vasta muutama vuosi sitten sain levyt jäljitettyä kun ne julkaistiin CD-painoksina. Mimmin kolme albumia ovat aivan ehdottomia hankintoja jokaiselle musiikkidiggarille ja bilettäjälle.

Tietyssä mielentilassa pesevät mennen tullen kaikki tällä sivulla mainittujen artistien tekoset.

They Say I'm Different...

 

 
 
-
 

VUODEN LEVYT? 2005

Listojen laatiminen on vaikeaa, mutta ainakin seuraavia levyjä voin suositella.

KOTIMAISET TOP1
PMMP: Kovemmat kädet
- näin se vaan on, tämä riittää, tässä on kaikki. Kiitos.

KOTIMAISET UUDELLEENJULKAISUT TOP3
KONTRA: Mieto levy (+ CD bonukset)
ISOKYNÄ: Kenen laulu
HECTOR: Hectobox

ULKOMAISET TOP15
MERCURY REV: The Secret Migration
- tämä on oma ehdoton suosikkini - varmaan 200 soittokertaa ja edelleen löytää uusia juttuja.
bubbling under:
LOW: The Great Destroyer
NINE HORSES: Snow Borne Sorrow
JOHN CALE: blackAcetate
ECHO & THE BUNNYMEN: Siberia
QUEENADREENA: The Butcher and the Butterfly
KATE BUSH: Aerial
MORRISSEY: Live at Earls Court
RY COODER: Chavez Ravine: A Record by Ry Cooder
SUFJAN STEVENS: Illinoise
NEIL YOUNG: Prairie Wind
THE WHITE STRIPES: Get Behind Me Satan
THE ROLLING STONES: A Bigger Bang
BECK: Guero
THE ARCADE FIRE: Funeral (ilmestyi kyllä hivenen viime vuoden puolella....)

VUODEN KAMMOTTAVUUS & MUSIIKILLINEN ANTIKLIIMAKSI
ANTONY AND THE JOHNSONS
- sanokaa nyt mikä tässä median sylikoirassa muka huippua???
Divine sentään söi koirankakkaa eikä suoltanut sitä suustaan.

VUODEN LEVYT? 2006

KOTIMAISET 2006
» PMMP: Leskiäidin tyttäret
» Marjo Leinonen & Viranomaiset: Uusi päivä
» The Phonies: Gran Tourettes
» Branded Women: Cities and seas
» The Satellites Of Love: Pot of Gold
» Soul Tattoo: Pile of bones
» Veltto Virtanen: Tahdon (vm. 2006)
» Magenta Skycode: IIIII
» Maarit: Nälkää ja rakkautta
» Magyar Posse: Random avenger
» Patsy Walkers: Patsy Walkers EP
» Tenhi: Maaäet
» Olga: Tämä pimeä puoli
» Slow: Pronto!

ULKOMAISET 2006

» The Durutti Column: Keep breathing
» The Veils: Nux vomica
» Neil Young and Crazy Horse: Live at Fillmore East
» PJ Harvey: The Peel sessions
» Morrissey: Ringleader of the tormentors
» The Black Keys: Magic potion
» Johnny Dowd: Cruel words
» Hellwood: Chainsaw of life
» 8mm: Songs to love and die by
» Giant Drag: Hearts and unicorns
» Lampshade: Let's away
» Guillemots: Through the windowpane
» Tom Waits: Orphans
» Thievery Corporation: Versions
» The BellRays: Have a little faith
» Neil Young: Living with war
» Band of horses: Everything all the time
» Midlake: The trials of Van Occupanther
» V.A.: I Am The Resurrection: A Tribute To John Fahey
» Cocosuma: Pointing excitedly to the sky
» Tom Verlaine: Songs and other things
» Tom Verlaine: Around
» Medeski, Scofield, Martin, Wood: Out louder
» T-Bone Burnett: True false identity

---

2007

» Nine Horses: Money for all
» Dinosaur Jr: Beyond
» Thief: Sunchild
» Seasick Steve: Doghouse music
» Editors: An end has a start
» Voxtrot: Voxtrot
» The White Stripes: Icky Thumb
» The Queers: Munki Brain
» Keren Ann: Keren Ann
» Black Moth Super Rainbow: Dandelion Gum
» Arctic Sleep : Mare vaporum
» Sahara Hotnights: What If Leaving Is A Loving Thing
» Neil Young: Live at Massey Hall 1971
» Neil Young: Live at the Fillmore East » Janna: Right Now
- Lisää Nettles-kappaleen kaltaisia biisejä ja musiikkiiin "neosoul kliseiden ja muusikkomusiikin" sijaan "vastoinkäymisien tupakkaa ja viskiä" niin homma toimii
» Manna: Sister
- saisiko levystä version, jolla EI Ville Valo inise. Sitten tulis täydet 10 points. suomiretro:

» Veltto Virtanen: Ronkpukki
- kenellä nykybändillä on edes näin monta hyvää biisiä?
» Eri esittäjiä: Loveradio 1-4
- Sitten Rockradion ja Radiomafian alkuaikojen EI OLE VOINUT kuunnella radiovastaanotinta lainkaan.

2008

» PMMP - Veden varaan
» Time Traveller : Chapters I & II
» Paavoharju: Laulu laakson kukista
» The Micragirls: Feeling Dizzy Honey?!
» Joensuu 1685: Joensuu 1685
» Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat
» Maritta Kuula: Ampiaisten kuningatar
» 22-Pistepirkko: (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah!
» Kauko Röyhkä & Riku Mattila: s/t
» Ismo Alanko Teholla: Blanco Spirituals

Ulkomainen (sekalainen järjestys)
» The Cure: 4:13 Dream
» Gemma Ray: The Leader
» Ladyhawke: s/t
» The Jim Jones Revue: s/t
» Glasvegas: s/t
» Cage the Elephant: s/t
» MGMT: Oracular Spectacular
» The Vines: Melodia
» Deerhunter: Microcastle
» Emiliana Torrini: Me and Armini
» Fuck Buttons: Street Horrrsing
» Giant Sand: Provisions
» Kaki King: Dreaming of Revenge
» Santogold: s/t
» She & Him: Volume One
» Mercury Rev: Snowflake Midnight
» The Black Keys: Attack & Release
» Kings Of Leon: Only By The Night
» The Walkmen: You & Me
» The Moi Non Plus: The Moi Non Plus
» The Last Shadow Puppets: The Age of the Understatement
» Tobacco: Fucked Up Friends
» TV On The Radio: Dear Science
» Thievery Corporation: Radio Retaliation
» Ox.Eagle.Lion.Man.:Obscured by a Setting Sun
» Neil Young: Sugar Mountain: Live At Canterbury House 1968
» Nick Cave And The Bad Seeds: Dig!!! Lazarus Dig!!!
» Jeff Beck: Performing This Week: Live at Ronnie Scott's Jazz Club
» B.B. King: One Kind Favor
» Seasick Steve : I Started Out with Nothin and I Still Got Most of It Left
» Johnny Dowd: A Drunkard's Masterpiece
» David Gilmour: Live in Gdansk
» David Bowie: Live in Santa Monica '72
» Lou Reed: Berlin [DVD]
» Grace Jones: Hurricane
» Jimmy Herring - Lifeboat

---

2009

» Neil Young: Dreamin' Man Live '92
» Betty Davis: Is It Love or Desire
» Costi: Once In A Blue Moon
» Hope Sandoval & The Warm Inventions: Through the Devil Softly
» The Beatles: "Remasteroidut"
» St Vincent: Actor
» Sonic Youth: The Eternal
» Neil Young: Archives Vol. 1
» PJ Harvey & John Parish: A Woman a Man Walked By
» Dinosaur Jr.: Farm
» Bob Dylan: Together Through Life
» Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo: Hiekkarantaa
» The Souls: The Grand Confusion
» Marty The Random Guy: Hooks
» Joe Bonamassa: The Ballad Of John Henry

2010

» Hi-Horse - Concrete Clouds
» Robby Krieger - Singularity
» Deerhunter: Halcyon digest
» Mermen - In God We Trust
» Bryan Ferry: Olympia
» Neil Young: Le Noise
» The Runaways: The Movie OST
» Warpaint: Exquisite Corpse
» The Coral: Butterfly House
» The Black Keys: Brothers
» Johnny Dowd: Wake Up The Snakes
» The Gaslight Anthem: American Slang
» Beach House: Teen Dream
» Joanna Newsom: Have one on me
» Jim Campilongo: Orange
» Hi-Lo & In Between: The Lonely Bird
» Eilisen jälkeen: Suomalaista postpunkkia 1981-1987
» Comanechi: Crime of love

2011 (lista kesken...)

» Hurriganes: Live in Hamina 1973
» Kate Bush: 50 Words For Snow
» St. Vincent: Strange Mercy
» Feist - Metals
» Jonathan Wilson - Gentle Spirit
» Manna - Shackles
» Guillemots - Walk the river
» Thurston Moore - Demolished Thoughts
» White Denim - D
» Black Dub - Black Dub
» Eleanoora Rosenholm - Hyväile minua pimeä tähti
» Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Kaksi lensi tuulen mukaan
» Time Traveller - Chapters III & IV
» 22-Pistepirkko - Lime Green DeLorean
» Matti Johannes Koivu - Toisen maailman nimi
» Low - C'mon
» J Mascis - Several Shades of Why
» PJ Harvey - Let England shake
(jatkuu)