JULIET JONESIN SYDÄN

 

Welcome!
HISTORIIKKI

Vuonna 1980 tai jotain sinnepäin havahduin: soitan melodista heviä yhdessä orkesterissa ja puolituista progea toisessa: on siis aikaansaatava suunnanmuutos. Yksikseen suuressa tuntemattomuuden tilassa nyhjäävä hevi-proge-urkuri ei paljon mitään muuttele. Vaihtoehdot kävivät siis vähiin. Oli Oulun poikana tutustuttava Ruukin äijiin!!!!!!

Sininen vakosamettitakki päälle ja Rattori-lupille väijymään, josko Ruukin hullut miehet sattuisivat tulemaan paikalle. Kun ne tulivat, ripustauduin ukkoihin (Kari ja Pentti) ja valitin tylsistyväni lopullisesti heavymiehenä. Miehet menivät lankaan ja tekivät ehdotuksen: tule käymään Ylipään koululla Ruukissa lauantaina. Kaarle Herttua harjaa Klaus Flemingin hampaita treenaa silloin siellä, ja aina sekaan mahtuu yksi urkuri.

Lauantai-aamulla jännitti niin, että pyysin ystäväni Huttusen Karin mukaan tukihenkilöksi. Treenit menivät hyvin ja pitkäksi. Ruukissa tehtiin jo silloin kotiviiniä (Turulat tietenkin) ja oli siis yövyttävä kyseisellä paikkakunnalla, koska rattijuopumus ei silloinkaan kuulunut paheitteni top kymppiin.

Hyvärisellä sitten istuttiin ja todettiin: meillä on tehtävä! Paskat meillä mitään tehtävää ollut ja päätimme ryhtyä soittamaan silloin epämuodikasta rätväkkää musiikkia. Siis juuri silloin kun "punk" oli "out". Musta paraati oli "in". Kaarle Herttua harjaa Klaus Flemingin hampaita oli vähän turhan pitkä ja typerä nimi bändille joten vaihdoimme sen lyhyempään ja fiksumpaan: Juliet Jonesin Sydän. Vain kolme sanaa.....

Peruselementit olivat Ilolan Pentti, Hyvärisen Kari ja minä, siis Hyypän Eero. Aluksi rummutti Luukkosen Jupo, sitten rumpalin paikkaa tarjottiin eräälle Kari-nimiselle seisaaltaansoittavalle herrasmiehelle, mutta omien orkesteri yms kiireitten vuoksi ei kiinnostuksensa määrä Jones-orkesteria kohtaan ollut missään nimessä rajaton. Niinpä menimme armeijaan.

Pakollisten sähläilyjen jälkeen oli saatava rumpali. Onneksemme Tiistai-yhtyeen treenikämpillä joskus epähuomiossa kapuloinut Lotvosen Jussi - asiaa selventääkseni on todettava että Jussi oli kyseisen ryhmän laulaja-kitaristi- ilmoittautui Jones veljeskuntaan.

Tyylitajuisena miekkosena Jussi pamautti Joneseita mapilla. Yhteiseksi sukunimeksi tuli Jones. Sitten alkoi rumba. Omakustannus-single Surkea tarina/Hyvästi (sillä soittaa myös Juolan IT, hieno mies) sai Leena Lehtiseltä (ex-Cool mimmi ja Rumba-nimisen lehden silloinen, en tiedä onko nykyinen kun oon "out" toimittaja) arvion: kyllä teistä vielä uusi Yö tulee....

Olimme katkeria ja lähetimme kys. lehden päätoimittaja Miettiselle demokasetin jossa oli myös niinsanottuja biisejä, saatekirjeeseen Pentti kirjoitti tähän tapaan "Emme ole mikään Yö vaan pikemminkin uusi Talouskukkaro". Tk (ei Terveet kädet) taisi olla Ilkka Alangon silloinen teiniorkesteri. Kuten asiaan kuuluu emme laittaneet yhteystietoja, katkeria kun olimme. No, demosetä Miettinen pitikin lähettämästämme nauhasta kovin ja tarjosi levytyssopimusta omistamalleen(ainakin osaksi) Kumibeat levymerkille.

Business on Business ja Mooses on Mooses; oli siis tavattava Miettinen. Junalla se tuli. Olimme Morris Marinalla vastassa eikä puheyhteyttä juurikaan syntynyt ennen kuin pysäytin (olin kuski!) auton suuren ja synkeän metsän kohdalla Oulun ja Ruukin puolivälissä .
- Ulos
-Älkää nyt jätkät
- Ulos
- Hei jätkät ,onko tää joku tsoukki
- Ulos
Tunnelma lämpeni ja oli helpompi ryhtyä guruilemaan sitä Miettistä.

Liikeneuvottelut päätyivät painiotteluun Mikkolassa (Pentin kotitalo Ruukissa) ja yhteistuumin todettiin että Tulipunaruusut on oleva singlevalinta. Se oli. Usko Kemppi tienasi.

Kumibeatin kannattavan liiketoiminnan loputtua havaitsimme olevamme artisteja! Pokon artisteja. Yhtäkkiä olimme Pahkasika- ja Soundi miestenkin suosiossa. Pääsimme Tampereen inside piireihin, vaikka olimmekin pohjoisen äijiä. Menihän se päähän. Meistä tuli ylpeitä.

Teimme ensimmäisen levyn. Lauluja äänitettiin enemmän kuin mitä levylle sopi niinpä kasettiversiossa on muutama styke enemmän. Keikkamyyjä Kahilainenkin oli varsin innostunut meistä ja myi heti 120 keikkaa. Riemusta kiljuen. Teimme niitä keikkoja suurinpiirtein saman määrän kun niitä oli myytykin. Rikastuimme.

Kun levyttämään oli ryhdytty, niin sitä oli jatkettava. Julkaisimme Roistot-levyn alle vuoden ensimmäisestä. Siihen aikaan Rumba-lehden arvostelut luettiin yhtyessämme äärimmäisen tarkkaan ja Roo Ketvel niminen miekkonen arvosteli sen jotenkin sekavan nihkeästi. Loukkaannuimme ja ilmoitimme antavamme "syvähaastattelun" ainoastaan ko. toimittajalle. Mies oli rohkea ja saapui keikkabussiin kiertämään maata muutamaksi päiväksi. Ja teki siitä vielä jutunkin. Ensimmäinen karikko oli siis selvitetty.

Roistot on kyllä tänäänkin mainion kuuloinen levy. Vuoden 1986 lopulla äänitimme Miettisen Gaga Goodies levymerkille englanninkielisen mini lp:n nimeltään Bleeding. Se äänitettiin oululaisessa Hagawaga-studiossa jonka osakas olin. Bleeding julkaistiin sydämettömästi Juliet Jones -nimellä. Mainittakoon siltä vaikka laulu Santa Claus is dead.

Sitten teimme Albanian. Julkaisuvuosi sekä Bleedingissä, että Albaniassa on sama: siis1987. Pressitilaisuus levyn tiimoilta järjestettiin Hki-Vantaan lentokentän kabinettitiloissa. Se oli lähin paikka Albaniaa, silloin. Emme paljastaneet mitään.

Niin, ennen kyseistä levyä noukittiin orkesteriin ex- Miss Suomi- 64 ja Redrum pop-mies Sami Pirkola. Vakuutti osaavansa soittaa kitaraa ja laulutaidot tiedettiin. Siitä tuli Sami Jones. Keikkailimme nonstoppina ja se kävi aika raskaaksi osalle meistä. Lotvosen Jussi sai tarpeekseen Albania session aikana ja erosi. Pentti pelasti tilanteen löytämällä Lasiseinäapinatietoisen espoolaisen rumpalin joka oli nuorena huomattavasti ärsyttävämpi kuin vanhana, mitä hän ei toki ole......siis uusi Jussi Jones jonka sukunimessä on nen-pääte. Jussi Parkkonen. Aplodeja! Tukipilari murtuu:
perustajajäsen Pentti havaitsi olevansa hermokimppu ja katsoi parhaaksi jättää orkesterin. Suru oli suuri molemmin puolin, mutta niin se vaan iloksi muuttui kun se (siis se Pentti) älysi tyrkätä tilalleen humppaorkesterista vapautuneen basisti Kidin.

Kidillä on useita hyväksi havaittuja kutsumanimiä, kuten esim Dustin, Finlayson, Frustration ja tietysti Heiskarin Kari. Viimeksi mainitusta ei voi syyttää orkesterin jäseniä.

Turhat huolet pois!
Jänis se sitten tulla tupsahti ja se on kyllä sitten se kaupaksi parhaiten mennyt Jones-levy. Tässä vaiheessa orkesterimme jäsen Eero (tämän historiikin minä) komisi myös Inkvisitio-nimisessä orkesterissa, jonka perusti Tukholmassa silloin asuneen Kansas-Sepon kanssa. Jänis levyn myyntiä edesauttoi länkätys Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Julkaisuajankohta sattui samoihin aikoihin Irwinin Rentun ruusu laulun kanssa ja sekös harmitti. Jänis on levy, jonka johtolanka on tyylilajien jatkuva vaihtuminen; siis teoriassa sekava, mutta jostain kumman syystä aivan tyylikäs levy. Aitoa jonesideologiaa parhaimmillaan!

Jossain välissä tehtiin kokoelma nimeltä Liisasta Liisaan jolla esitetään muiden tekeleitä. Ehkä se oli tässä välissä?

Jupiter niminen äänite posautettiin eetteriin vuonna 1990. Siinä on tietysti Jänis-niminen laulu. Siinä on myös kaksi instrumentaalibiisiä, Zenstycke ja Jupiter. Turha säikähtää: ne ovat lyhyitä ja levyn(cd:n) kannessa on niihin sanat. Jos vaikka haluaa laulaa mukana...

Nauru oli vuoden 1991 systeemin nimi. Sen tuotti Oksalan TT. Paraisilla kartanonnäköisessä studiossa se tehtiin. Siirryimme käyttämään smokkeja. Kukaan ei liittynyt Joneseihin eikä eronnut ...sta .

Jaa, sen jälkeen Eero osallistui maailman arktisimman heavybändin Norsumuurareitten tuotokseen...

Pitkän kypsyttelyn jälkeen syöksähdimme Paraisten kartanoon (tullut tavaksi) tekemään Joneskaupunkia. Halusimme kokeilla levy-yhtiö bussinesta ja perustimme Art Planktons yhtiön. Olimme aktiivisia. Teimme huomattavan määrän keikkoja vain Joneskaupunkiin varoja kerätäksemme. Jännitys oli sietämätöntä: kuinka meidän kunnon miesten käy?

Huh huh ja viuuh;
Joneskaupunki onnistui! Miksaajana hääräsi Dan Tigersted, laulusuorituksillaan kaikkia ilahdutti Hanna Raulo ja jousisovituksia teki Turkuun jämähtänyt huiluäijä: Pohjolan Olli. Alkupuheen levyllä lausuu ex-Jones, nykyinen Plankton-mies Pentti. Rikastuimme entisestäänkin. Triangelin ääntä on vaikea kirjoittaa, mutta tähän väliin sellainen tulisi. tingGGGGGGGGH..

Vuonna 1996 olemme jo saaneet höynäytettyä mm Perunateatterin Paulia laulamaan mukana. Hyvin se laulaakin. Levyn nimeksi onkin kaavailtu sanaa Hai. Ei high. Voihan se vielä muuttua se nimi. Hai.

Täydennysosa:
Nimi oli Hai. Siltä julkaistiin kaksi sinkkua nimeltään Duetto ja Aurinkorannalla.

Keväällä -97 Eero erosi orkesterista ja perusti Eero Jones&Kahvin, mutta Jonesit jatkavat ryhdikkäästi.