• Kalle Pakkala; laulu, koskettimet, kitara
• Raimo Valkama; basso
• Sakari Pesola; kitara
• Pasi Kallioniemi; rummut

Kun Kolmas nainen hajosi jäivät diggarit odottamaan täyttäjää sen jättämälle ammottavalle aukolle Suomirockin pelikentällä. Ja kas; pienen hengähdystauon jälkeen Pesolan ja vanhan tuttavansa, mm. Kolmannen naisen taustoja laulaneen Pakkalan yhteisten sävellystuokioiden pohjalta alkoi muotoutua uusi bändi, johon tarvittiin vielä basisti ja rumpali. Mikäs sen luontevampaa kuin pyytää mukaan Raimo ja Pasi, jolloin koossa oli neljä "aikamoista luupäätä" (lainaus kitaristi Pesolalta) ja Luunelonen oli valmis.

Soittotaito ja materiaalia oli valmiina, joten tuoreen kokoonpanon ensimmäiset äänitykset alkoivat Alavuden Kiviluoman tilalla lokakuussa 1995. Ensimmäinen single "Sata nimeä/Sirkus" julkaistiin joulukuussa 1995. Tammikuun 1996 ensimmäisellä viikolla "Sata nimeä" oli Radiomafian soitetuin biisi. Toinenkin single, 31.1. julkaistu albumin nimiraita "Kulkevaa valoa", meni heti ilmestyttyään Radiomafian soittolistalle. Ja sitten oli vuorossa huolella hiottu pitkäsoitto.

Debyyttialbumi "Kulkevaa valoa" sisälsi kolmetoista pienimuotoista, tasapainoista kertomusta, joissa sanojen ja sävellysten symbioosi on parhaimmillaan. Sakarin sävellykset ja ilmava kitarointi Pasin ja Raimon jämäkän rumpu-basso kivijalan päällä on oiva pohja Kallen pohdiskeleville, välillä jopa mystisille teksteille. Albumilta löytyy sekä rivakkaa menoa (Kaikki meistä lähtee, Sata nimeä, Sivupersoona ja Kärpänen katossa) että pelkistettyä rauhallisuutta (Kulkevaa valoa, Pää painaa, Jääorkesteri). Yhtäältä tuimasti rokkaava ja toisaalta lempeän viipyilevä "Kulkevaa valoa" toi ilonkyyneleet entisten Kolmas nainen -fanien silmiin.

Kymmenien keikkojen ja pitkän luomisprosessin jälkeen huhtikuussa 1997 Luunelonen tuli esiin kammioistaan kakkosalbumia enteilevällä singlellään "Kahden vaiheilla". Psykedeelisiäkin haikuja sisältävä biisi on modernia rokkia parhaimmillaan, herkkä ja energinen yhtä aikaa.

Sitten SE ilmestyi. Luunelosen toinen albumi BOOM edustaa Suomirockin energialatauksen miellyttävimpiä purkauksia. Bändi on fyysisesti entisellään, kaikki vanhat jäsenet ovat tallella. Henkisesti Luunelonen onkin matkannut aimo harppauksen eteenpäin ja temponut irti kaikki vanhat kahleet.

Koko BOOM-albumi tulvii alkukantaista energiaa ja elämäniloa. Kalle Pakkalan osuus niin biisien tekijänä kuin laulajanakin on selvästi voimistunut sitten ensimmäisen Kulkevaa valoa-albumin. Musiikki kostuu elementeistä, joita on käytetty kautta rockin historian, mutta Luunelosen taito yhdistää eri virtauksia kulkemaan kummallisia reittejä tekee bändistä ainutlaatuisen. Luunelonen on luunelosta!

Musiikillisten vahvuuksien lisäksi Luunelosen ulkoiset raamit ovat komistuneet. Konkreettisena näyttönä toimii BOOM-albumin visuaalinen toteutus, joka on huippuunsa vietyä kansitaidetta vuosimallia -97. Myös livenä bändin lataukset purkautuvat ennennäkemättömällä voimalla, jota voi seurata syksyn mittaan suurimpien kaupunkien klubeilla.

Kaksi Boomilta lohkaistua singleä "Kahden vaiheilla" ja "Tulessa" ovat kummatkin olleet Radiomafian soittolistan kulutetuimpia levyjä. Sakari Pesola kuvaa BOOMin esihistoriallisia syntyvaiheita seuraavasti:
"Minua pyydettiin listaamaan yleisiä tosiasioita liittyen uuteen pitkäsoittoomme BOOM. Tässä yleisimmät.

Levyn on mahdollistanut alkuräjähdys. Kehitysopillisesti on oikein sanoa, että me, Luunelosen jäsenet, olemme evoluution huipentuma. Jokainen maailmanhistorian tapahtuma on tarvittu, että juuri me olemme olemassa juuri täällä.

Kaikki musiikki mitä levyllä kuullaan on aikaisemmin keksitty. Mutta samoin kuin kokit joka puolella maailmaa valmistavat erilaisia ruokia samoista aineksista, samoin olemme me käyttäneet jo tunnettuja sointuja ja asteikkoja.
Musiikkimme perustuu afrikkalaisen heimomusiikin pohjalta lähinnä USA:ssa ja Englannissa kehittyneelle blues- ja rockmusiikin perinteelle. Tuolla vilahtaa blues, tuolla taas jopa grungennurkkaa ynnä muuta modernia (!). Toisaalta taas havaitsimme myös häivähdyksen alkuperäistä heimomeininkiä.

Kreikkalaiset esittivät antiikin aikoihin kaiken olevaisen perustuvan neljälle peruselementille: Maa, Tuli, Ilma ja Vesi. Koska levymme on maailmankaikkeus pienoiskoossa, perustuvat sen teemat myöskin näihin. Erityisesti Tuli näyttäisi olevan esillä, samoin vesi, etenkin kiinteässä olomuodossaan.

Ns. JUTTU loksahti kohdalleen sattumoisin (?) 6.12.1996, itsenäisen Suomen 79. juhlapäivänä. Paikkana oli Espoon Matinkylä ja sinne rajan takaa Terijoelta paloina kuljetettu huvila. Siellä oli kylmää, pimeää, epämääräisiä sähköpatentteja, nurkissa nukkuva laitapuolen kulkija Egyptistä, wahwah-pedaali, ADAT-nauhuri.
Keitimme perunoita. Söimme. Joimme. Soitimme.
Talo purettiin pian session jälkeen. Tilalle nousi "hieno” rivitalo.
Aaltoliikkeen ja sähkömagnetismin fysikaalinen ymmärtäminen on mahdollistanut musiikin laajan levittämisen, ehkä intimiteetin menettämisen uhalla. Soittaja ja kuulija ovat erillään.Musiikki on kuitenkin välissä.

Toivottavasti pidät tästä levystä. Minä ainakin olen pitänyt "