RATSIA


"Lontoon skidit sanoo et niilon tylsää Lontoo skidit sanoo et ei oo tekemistä (i'm so bored), mutta tietääks ne millaista on Pihtiputaalla täällä rock'n'roll on pirun harvinaista"

Rock Pihtiputaalla saattaa olla pirun harvinaista, mutta se vähän mikä siitä on yleisessä tiedossa - siis oikeastaan vain Ratsia - on sitäkin elävämpää, energisempää ja puhuttelevampaa.

Muutaman ei levyttäneen harjoittelubändin (Spiders ja Opla Nora) jälkeen Jyri Honkavaraa kokosi tuolla keskellä ei mitään Ratsia nimisen yhtyeen vuoden 1977 keväällä. Ramones-herätyksen myötä tyylisuunta muuttui punkiksi ja vuoden lopulla syntyi demo ja ... bändi hajosi vuoden 1978 alussa!

Historia ei yhtyeen osalta tähän loppunut vaan syksyllä 1978 syntyi pienen haparoinnin jälkeen (nimi ja rumpali) uusi Ratsia kokoonpanolla: Jyri Honkavaara (laulu, kitara), Juha Aunola (kitara), Rudi Lukkarinen (basso) ja Pop Korni (rummut). Anekdoottina mainittakoon, että herra Korni oli tuolloin vasta 14 vuotias.

Tämä kokoonpano äänitti uuden demon, jonka yhtye itse julkaisi myös kasettina Kloonattu Sukupolvi. Kasettia kopioitiin noin 100 kappaletta ja ennenkuin esimerkiksi minä ehdin sitä Hilseessä olleen ilmoituksen perustella tilamaan oli se jo loppuunmyyty. Muutenkin Ratsian kohdalla alkoi asioita tapahtua kiivaaseen tahtiin. Rumpaliksi vaihtui Pasi Kuusjärvi, keväällä 1979 Rockin SM-kisoista irtosi voitto (tuolloin muuten Vaavi oli kakkonen ja Top Rank kolmas - eli melkoinen vuosikerta sanoisin), levytyssopimus Atte Blomin uuden Johanna merkin kanssa oli sovittu jo ennen kisoja ja ärhäkkä ensisingle Lontoon Skidit / Kassapäät pihalla vielä samana kesänä - tämä pikkumusta oli muuten Johannan ensimmäinen julkaisu!

Kesällä äänitettiin myös Hilse-LP:tä varten Ihohygieniaa (Buzzcocksin Breakdownin käännös), sekä yhtyeen esikoispitkäsoitto joka kantaa sen omaa nimeä. Tämä Ratsia levy piti sisällään lähinnä jo Kloonatulle Sukupolvelle äänitettyjä vihaisia ja energisiä punkbiisejä, sekä pari linjaan sopivaa lainaa (Clash ja Stiff Little Fingers). Levy ei turhia biisejä sisältänyt - ehdotonta kermaa edustavat: Ole hyvä nyt, (Mä haluun) R-E-Aktion!, Päästäkää mut irti, Yksin, 48 Tuntia (tietenkin se Clashin 48 Hours) ja Me noustiin kellareista.

Toisin kuin Rock-SM kumppani Vaavi, joka "kärsi" siviilipalvelusongelmista pääsi Ratsia heti kesän jälkeen aloittamaan tiuhan keikkailun ja se nousikin nopeasti erääksi tiukimmista ja arvostetuimmista sen aikaisista lava-akteista. Tätä Ratsian puolta esittelevät mm. Metropolis kolmoisLP:n kokoelmalevylle Tavastialta äänitetyt Tämä hetki ja tulevaisuus, Saippuaa sekä coverisku Gotta Getaway (Stiff Little Fingers), Louie Louie (tunnetuimman version taisi tehdä 60-luvulla Trashmen), New Rose (Damned) ja Raw Power (Stooges), sekä eri sessiosta peräisin oleva Uudet Jumalat (Täältä tulee yö singlen kääntöpuoli). Kuten jo mainituista biiseistä on tullut esille esitti Ratsia omien biisien ohella varsin halukkaasti erittäin hyvällä maualla valittuja lainapaloja, ja täten osoitti kunnioitusta vaikuttajilleen.

Vuosi 1980 toi tullessaan vielä kaksi singleä Tämä hetki ja tulevaisuus / Älä näytä että pelkäät ja jo mainitun Täältä tulee yö, sekä uuden pitkäsoiton, jonka tuotti pitkäaikaisen Ratsia-Vaavi kaveruuden seurauksena Vaavin Kari Hipponen. Ystävyys muuten senkuin vain syveni, Hipponen toimi Ratsian äänimiehenä yhtyeen loppuajan ja muuttipa Jyri bändin loppuvaiheessa (ennen Helsinkiin muuttoaan) asumaan Saloon Hipposen luokse useiksi kuukauksiksi.

Vaan takaisin asiaan: Ratsian musiikki alkoi vähitelleen muuttua. Jo Elämän sykkeelle muutos oli toki selvästi havaittava - ska ja reggae vaikutteet sekä punkin muuttuminen lähemmäksi powerpoppia - mutta linjan korjaus ei ollut vielä niin irvokas kuin tämän jälkeen. Honkavaaran kynästä syntyi edelleen vetäviä kappaleita kuten Täältä tulee yö, Ruumis ja sielu, Rudi's reggae ja nimibiisi Elämän syke, mutta toisin kuin ensimmäiseltä levyltä löytyi kakkoselta jo valitettavasti selkeää täytemateriaalikin. Levyn äänityssessio vaikutti Ratsiaan myös siten, että levyllä koskettimia soittanut Brandy Ruokonen (myöhemmin Shadowplay) otettiin bändiin ja Xtaasi yhteyksistäkin tuttu Kari Starck (sittemmin Vaavi) korvasi Rudi Lukkarisen bassossa.

80-luvun alussa Jyri Honkavaara koki uuden musiikillisen herätyksen, johon vaikuttivat sekä New Yorkin uus-funky sekä myös Englannissa esille noussut tyylitietoisuus ja osin jopa uusromantisuus sekä synkkyys. Nämä kaikki sitten vaikuttivat ratkaisevasti Honkavaaran musiikkiin. Tuloksena oli se että livelevyksi kaavailtu kolmas-LP (johonka alun perin äänitettiin pohjat livenä) äänitettiin pala kerrallaan kokonaan uusiksi, hetkittäin hyvinkin vajaavaisella miehityksellä. Ensiksi levyltä valmistui single Eilisen jälkeen / Hiljaisuus, joka edustaa lopunajan Ratsiaa. Itseasiassa bändi ehti lopullisesti jopa hajota ennenkuin Jäljet nimen saanut levy viimein oli valmis ja kaupoissa. Kiusallinen loppu niin loistavalle bändille.

Parhaiten - joskin paria loistavaa biisiä lukuunottamatta kuitenkin varsin vaatimattomasti - Ratsian jalanjäljissä jatkoi Lukkarisen, Aunolan, Kuusjärven sekä uuden miehen Jussi Ketun Rudi niminen kokoonpano. Honkavaara puolestaan ajautui yhden soolosinglen jälkeen hesalaisten "tyyli ennen sisältöä" -snobien silloiseen ykkösbändiin Hefty Loadiin. Erilaisia yrityksiä Honkavaaraalla oli tämänkin jälkeen (näistä kannattanee mainita Killer Poodles, sekä Innerspacemen jonka Jyri perusti, mutta josta hänet erotettiin ennenkuin bändi pääsi levyttämään), mutta jotekin kipinä oli hukassa ja rappioestetiikka kiehtoi liikaa - vanhaa intoa ei enää löytnyt, mutta jäihän jäljelle sentään iso nippu erinomaisia biisejä ja ne riittävät ainakin minulle.

30.7.1995 Jukka Junttila

Discografia:

kasetti: 7" LP:t Kokoelmilla

Created: 7. September 1995, 22.09
Last Updated: 27. January 1998, 12.14