Haitarista se alkoi

Kirka Babitzinin muusikonura alkoi oikeastaan jo 5-vuotiaana. Tuolloin Sofia-mummon omista eläkerahoista hankkima haitari vei hänet keikoille mm. Porvoon Gammelbackaan vanhainkotiin. Asukit olivat venäläisiä emigranttimummoja- ja pappoja, eikä talossa puhuttu mitään muuta kuin venäjää. Haitarin ostoon liittyi toive joka sunnuntaisesta konsertista innokkaan yleisön edessä.

Kirka:
"Mä olin kauhean innoissani ja rupesin treenaamaan kaikenlaisia masurkkoja ja polkkia korvakuulolta. Niin mä itseasissa heitin ensimmäisiä keikkojani 5-6 vuotiaana vanhainkodissa, jossa oli hirveä meininki."

Myöhemmin Kirka opiskeli harmonikkaa Lasse Pihlajamaan koulussa ja voitti toisen palkinnon televisioidussa harmonikkakilpailussa Helsingin kulttuuritalolla 1960.

Kirka:
"Mä polveudun puhtaasti venäläisestä emigranttisuvusta ja koko joukko tuli tänne Suomeen kapinan aikana, jonka jälkeen kaikki perheet hajosi pitkin maailmaa. Tällä perheellä ei mun mielestä pitäisi olla mitään tekemistä musiikin kanssa, koska ne oli meri- ja sotavoimien upseereita. Se oli tällainen sotilassuku, joka nousi jollain tavalla pinnalle Tsaarin armeijassa. Se oli luultavasti kuitenkin tää naispuoli, joka tykkäs kaikista musiikkijutuista. Mä vähän luulen, että mun äitini olisi halunnut olla sitä mitä mä nyt ja kaikki me lapset ollaan tehty ja tehdään. Eli me toteutetaan musiikkia esittäessämme äitimme unelmaa sanan varsinaisessa merkityksessä".

Kirka:
"Mun vanhemmat tapasivat keskenään kapinan keskellä Karjalan kannaksella, jonne ne ensimmäiseksi siirtyivät kesämökeille pakoon. Isän puolelta isoisä muutti Pariisiin ja otti mukaan kaikki tytöt ja yhden pojan, kun taas mun isoäiti, isä ja sen veljet jäi tänne Suomeen. Äidin puolelta molemmat vanhemmat tuli Suomeen mutta äidinisä ammuttiin upseerina ja äidinäiti jäi yksin kolmen lapsen kanssa asumaan Karjalan kannakselle. Vanhempani tapasivat siellä venäjänkielisessä sisäoppilaitoksesssa. Sitten tuli sota ja äiti muutti Helsinkiin, mutta koska isä oli valmis sotilaspalvelukseen, hänet napattiin rintamalle samantien. Tilanne oli se että, mun äiti oli Suomessa syntynyt eli Suomen kansalainen, mutta isä oli vanha Venäjän kansalainen eikä sillä olisi ollut mitään velvollisuutta koskaan mennä mihinkään sotaan. Siitä suivaantuneena isä piti loppuikänsä muukalaispassia, kun se ei koskaan ymmärtänyt, miksi hän joutui tavallaan väärälle puolelle ampumaan omiaan."

Kirkan isä kotiutui sodasta Helsinkiin ja naimisiin menon jälkeen syntyi ensimmäinen lapsi, Leo, vuonna 1946. Perhe koki järkyttävän tragedian, kun Leo kuoli vain hieman ennen toisen lapsen, Sammyn, syntymää 1948. Henkisesti toisen lapsen menetys ja toisen syntymä muutaman vuorokauden sisaän oli Kirkan mukaan valtava järkytys varsinkin perheen äidille. Kirka (Kirill) syntyi 22. syyskuuta 1950, Muska (Maria) 1952, Ykä (George) 1954 ja Anna 1960. Perhe asui Kirkan ensimmäisen vuosikymmenen vuokralla Helsingin Eirassa Huvilakadulla, jonka sisäpihalla oli huone ja keittiö. Isä oli putkiasentaja ja äiti oli kotona lasten kanssa. Asuntojen tullessa arvoon hienostokaupunginosassa perhe joutui lähtemään Maunulaan.