Hetki lyö

Islandersin myötä ja kautta Kirka tapasi Dannyn, joka kamppaili noihin aikoihin rajusti Johnnyn kanssa suosiosta ja oli tehnyt jo ensimmäiset kesäkiertueensa. (D')Islanders oli D-tuotannon säestävä bändi ja Kirka muistaa hyvin ensimmäisen "kokouksensa" Dannyn kanssa Lauttasaaressa. Dannyn äiti pelästyi pahasti pitkätukkaista ja epäsiistiä uutta yrittäjää.

Kirka:
"Dannyn äiti avasi oven ja säikähti sanoen suurinpiirtein: Herran Jumala, mitä te haette täältä. Mä sanoin, että mulla on Dannyn kanssa palaveri ja että se pyysi mua tulemaan tänne. Mä muistan että mulla oli fritsuliina, mustaraitanen vaaleansininen rallitakki, hirveän näköset farkut ja buutsit jalassa. Semmoinen aika rankka asuste."

Dannyn kanssa sovittiin lähinnä perusasiosta kuten treenaamisesta ja levytyksistä, rahasta ei puhuttu juuri mitään. Kirka suhtautui levypuheisiin rauhallisesti, mutta seuraava vaihe oli se, että kahden viikon treenin jälkeen Danny löi Kirkalle the McCoysien Beat the Clock -sinkun käteen (Hetki lyö CD 1/1).

Kirka:
"Me mentiin D-tuotantoon, se löi mulle sinkun käteen ja sano" että tässä on sun seuraava biisi, tän sä voit tehdä levylle. Mä kuuntelin sen ja ajattelin, että tää on ihan hyvän tuntunen biisi. Mä sain Pertsa Reposen tekemät suomenkieliset sanat, mutta sitten tulikin tenkkapoo. Jaakko Salo on uraauurtava henkilö suomalaisten laulajien kohdalla suomenkielen lausumisessa, jotta ymmärrettäisiin se teksti mitä sä sanot. Niin miten se sitten onnistuu, kun on tämmöinen helsinkiläisslangia ja venäjää puhuva kaveri? Se löi mulle mankan käteen ja sano että tässä on biisin tausta ja teksti, opettele lausumaan kunnolla ja tuu kahden viikon päästä takaisin, niin tehdään tää levy. Mä ajattelin, että mitä helvettiä tää nyt on."

Jaakko Salo:
"Tää ei koskenut yksinomaan Kirkaa, vaan koko Islanders-bändiä. Pojat ei vielä olleet käyneet studiossa montaa kertaa, niin mä lähetin koko bändin siitä ensimmäisestä tilanteesta kotiin, ettei sitä ruvettu hosumalla panemaan purkkiin. Kirkaa kurssitettiin suomenkielen kohdalta erityisesti, kun ensimmäinen fraasi "hetki lyö" oli "hetki ly-ä"
Se pysähtyi siihen ensimmäiseen lauseeseen. Kirka oli kuitenkin nöyrä ja oppivainen ja kun mä olen jälkeen päin kuunnellut hänen levytyksiään niin ne on suomenkielen kannalta ihan moitteettomia."

Lokakuun -67 Hetki lyö-levytyksen jälkeen Kirka lähti parin kuukauden rundille Lappiin Dannyn, Islandersin ja Tapani Kansan kanssa. Sinkun menestystä seurattiin Yleisradion Kahdeksan kärjessä-ohjelman kautta. Hetki Iyö voitti yleisöäänestyksen ja laulusta tuli menestys. Korkein noteeraus oli Suomen levymyyntitilaston kolmas tammikuussa 1968. Nopea menestyminen toi myös heti aivan konkreettisia muutoksia.

Kirka:
"Mun isä oli joutunut työttömäksi syksyllä joskus lokakuussa ja joulu oli tulossa, eikä kellään ollut ylimäärästä rahaa. En muista, kuinka paljon mä toin kotiin sitä rahaa, mutta siinä vaiheessa mä pystyin hoitamaan koko sen perheidyllin kasaan takaisin. Äiti kysyi tietenkin, että mistä sä olet oikein hoitanut nää fyrkat. Mä sanoin, että mä olen ihan kunnon töissä. Toisaalta kaikki kaverit Helsingissä ihmetteli että mikä jätkä sä oot, kun oot nyt kuuluisa. Se oli se ensimmäinen kerta, kun se todellisuus tuli vastaan. Jos susta tulee kuuluisa, niin sun kaverit ei osaakaan välttämättä suhtautua suhun kun sä oot erilainen."

Ensimmäisen hitin jälkeen alkoi Kirkan elämässä hurja pyöritys. Levy-yhtiö ja ohjelmatoimisto määräsivät tahtia ja kuumaa rautaa taottiin uusien hittien toivossa. Tuohon aikaan lauluja etsittiin lähinnä ulkomailta ja Scandialle tätä työtä tekivät Einiön veljekset Antti ja Paavo. Myös Danny osallistui aktiivisesti Kirkan materiaalin valintaan. Vuonna 1968 julkaistiin Bobby Gentry-käännös Okolona River Bottom Band (CD1/2), jonka mukaan nimettiin myös Kirkan kiertuebändi. Sinkun kakkospuolella oli myös listoilla menestynyt "Kellon soiton kuulla saan" (CD1/3).

Kirkan ensimmäisissä levytyksissä on melkoista vaihtelua esittäjän nimen kohdalla. Love Records käytti "suomennettua" koko nimeä Kirka Babitsin, kun taas Scandialla "Hetki Iyö" on virallisesti D'Islanders-levytys. "Okolona River Bottom Band/Kellon soiton kuulla saan"-sinkku tehtiin Kirka Babitzin-nimellä, mutta "Leijat" (CD1/4) oli puolestaan Islanders-julkaisu. Pelkkään Kirka-nimeen siirryttiin "Viimeiseen mieheen" -sinkulla (CD1/6) vuonna 1969.

Kirkan Scandia-levytysten (1967-74) tekstittäjä oli Pertsa Reponen, joka oli Jaakko Salon mukaan tuore englanninkieltä ymmärtävä vaihtoehto.

Jaakko Salo:
"Meidän vanhemmat sanoittajat Saukki ja Kari Tuomisaari edustivat jo pikkuisen vanhempaa näkemystä ja tarvittiin sellaista sanoittajaa, jolla olisi kontaktia sen ajan nuorisomusiikkiin. Pertsa oli ihan omassa luokassaan, koska hän oli viettänyt Englannissa aikaa ja hänellä oli taju englanninkielestä. Hän oli jopa naimisissa englantilaislikan kanssa. Pertsa sai englanninkieliset fraasit istahtamaan suomenkieleen jotenkin paremmin kuin muut."

Scandian menestysresepti toimi mainiosti ja Kirkan seuraava hitti tuli syksyllä 1968, kun "Leijat" (CD 1/4) nousi elokuussa listan kuudenneksi. Alkuperäisen teki "Kites"-nimellä Simon Dupree & the Big Sound. "Leijat" oli Jaakko Salon mukaan tyypillinen tapaus, joka tuli levy-yhtiölle jonkin verran tunnettuna koelevynä. Scandialla laulun melodiaan sytyttiin ja tuotantokoneisto pyörähti käyntiin. Hittiputki jatkui marraskuussa 1968 Neil Sedaka-coverilla "Ehkä suukon antaa saan" (CD1/5) ja alkuvuodesta 1969 Gibbin veljesten kirjoittamalla the Marbles menestyksellä "Viimeiseen mieheen" (CD1/6), joista jälkimmäinen on Jaakko Salon mielestä "Mamy Bluen" (CD1/16) ohella Kirkan paras Scandia-levytys. Molemmat laulut olivat kotimaisen singletilaston vitosia.