Kirka ja Sammy

Kirka oli tullut bändeihin ja bisnekseen isoveljensä Sammyn myötävaikutuksella ja halusi puolestaan auttaa myös veljeään pinnalle. Kirka ja Sammy levyttivät yhdessä vuonna 1970 singlen "Mrs. Robinson" (CD1/10)/ "Lilja, ruusu, kirsikkapuu". Vaikka Sammy oli Kirkan isoveli, hän oli laulajan urallaan jatkuvasti pikkuveljensä altavastaaja.

Kirka:
"Se teki keikkoja tanssiorkestereitten kanssa ja yksittäissolistikeikkoja, jotka on ihan viheliäisimpiä. Se oli kaikennäköisten bändien kanssa, jotka ei osannut kunnolla soittaa, kaikkea tällästä ihmeellista. Mä halusin nostaa sitä ja levy-yhtiökin halusi siitä vähän jotakin lisää tähän kuvioon. Sammyhan oli tehnyt jo omia juttuja levyille ja silloin haluttiin repäistä sieltä täältä mukaan tyyppejä, lähinnä sukulaisia. Sittenhän sieltä tuli Muskat ja muut. Mä arvostan Sammyä edelleenkin ja arvostin sitä, että se oli hyvä kundi. Se hoiti hommansa aina hyvin. Mä olin niin suunnattoman iloinen, kun se voitti sen Syksyn sävelen. Sillä oli vaan hirveä kiire elää."

Sammy Babitzinin laulajan ura huipentui Syksyn sävel-voittoon 1972 Kari Kuuvan laululla Daa-da-daa-da. Tämän jälkeen tehtiin kiireellä levyä keikkailun ohessa, mutta kaikki päättyi traagisesti auto-onnettomuuteen Saarijärvellä keväällä 1973.
Tuo järkyttävä tapahtuma kosketti suomalaisia.

Kirka:
"Se oli tapahtunut yöllä ja mä sain aamuyöstä tietää siitä. Mä olin Oulussa ja tulin ensimmäisen ylibuukatun aamuvuorokoneen ohjaamossa Helsinkiin. Sen jälkeen mä menin himaan onneksi ennen kuin poliisit tuli ovelle ilmoittamaan. Sitten alkoi mieletön kaaos, kun tiedotusvälineet alkoi hyökkäilemään mun vanhempien kimppuun. Kumpikin vanhemmista oli täysin poissa tolalta, tää oli toinen lapsi, joka niiltä meni. Mä olin 22-vuotias ja täysin tietämätön, miten tälläisiä juttuja kuten hautajaisjärjestelyjä hoidetaan. Menin kuitenkin hautausmaalle tarpeeksi aikasin ja sanoin, että tänne varmaan tarvitaan poliisivartio. Mä muistan aina, kun se vahtimestari sanoi että eihän tänne nyt niin paljon ihmisiä tule. Siellä oli varmaan 5 000 ihmistä. Ne hautajaiset ei maksaneet läheskään niin paljon, kuin se hautausmaan kunnostus. Mä huomasin silloin, minkälainen suomalainen on. Suomalainen ihminen on reilu ja vilpitön tämmöisessä tilanteessa kun kuolemasta on kysymys."

Kirkan 70-luvun alkupuoli oli menestystä. Hysteria oli sitä luokkaa, että mies ei omien sanojensa mukaan uskaltanut liikkua varsinkaan Helsingin kaduilla. Tuolloin syntyivät myös koko uran kannalta kestävät hitit "Mamy Blue" (CD1/16) ja "Varrella virran" (CD2/2) sekä Ip-levyt "Saat kaiken" (1971), "Nykyaikaa" (1972) ja "Rautaa ja kettinkiä" (1973). Yhteistyö Scandian kanssa kuitenkin päättyi ja Kirka siirtyi syksyllä 1974 EMI:lle tekemään levyä "Tiukka linja".

Jaakko Salo:
"Varrella virran tuli levy-yhtiöön jälleen koelevynä ja se syy miksi siitä tuli noin hyvä, oli Pertsa Reposen oivaltava teksti. Se oli semmoista aikaa, että tällaiset luontoasiat ja osallistuvuus rupesivat nostamaan päätään. Se oli siinä Pertsan tekstissä jollain tavalla kivassa muodossa, kun siinä ei sormella osoiteltu eikä opetettu ketään. Mamy Bluen kohdalla mun on taas vaikea kuvitella, että sellaista soul-vivahdetta olisi kukaan muu pystynyt aikaan saamaan kuin Kirka."