Tiukka linja

Emi:lle vuonna 1975 tehty albumi "Tiukka linja" on monien mielestä Kirkan uran parhaita levyjä, vaikkakin levyn materiaali oli koottu kovatasoisista levytyksistä. Mukana oli sellaisia alan klassikkoja kuten Stevie Wonderin "Living For the City" (Liikaa stadiin CD2/4), Bob Marleyn "I Shot the Sheriff" (Taas nousen junaan CD2/5), Bad Companyn "Can't get Enough" (Älä härnää CD1/23), Bobby Blandin "Ain't No Love in the Heart of the City" (Katu kuin autio maa CD4/9), ja Rick Derringerin/ Johnny Winterin "Rock'n Roll Hoochie Coo" (Rock'n Roll Hoochie Koo CD4/10). "Liikaa stadiin"-sinkun b-puolelta löytyi Frank Robsonin, Nono Söderbergin ja Raul Reimanin laulu "Pintaa" (CD4/8).

Tiukka linja-levyn taustoista vastasi kovatasoinen Islanders, jonka riveissä soittivat Pentti Lahti, Mircea Stan, Kassu Halonen, Esko Vesterinen, Renne Angelvuo ja Ippe Kätkä. Kyseessä on myös Kirkan oma suosikkibändi kautta aikojen. Hyvistä versioista ja tulkinnoista huolimatta valinta oli uran kannalta väärä. Kirka törmäsi noihin aikoihin myös ensimmästä kertaa huijaamiseen ja hyväksikäyttöön.

Kirka:
"Kun se D-tuotanto ja koko dynastia räjähti taivaan tuuliin ja sieltä lähti myyntimiehet perustamaan uuden ohjelmatoimiston. Siellä oli aikoinaan semmoinen lakimies, joka suositteli kaikennäköisiä yhtiömuotoja. Se oli ikävä kyllä vilpillinen ihminen ja tarkoituksena oli vain saada paljon rahaa ja häipyä. Olihan niitä tietysti aiemminkin ollut sellaisia järjestäviä osapuolia, jotka oli myynyt keikkapaikalla liput ja häipynyt. Silloin tehtiin musiikillisestikin huonoja valintoja. Me oltiin Tommi Liuhalan ja Tiukka linja-levyn kanssa mun mielestä edellä aikaamme suomalaisen musiikkimaun suhteen. Mutta siitä seurasi vaan se, että mehän emme pojat lannistuneet, vaan lähdettiin Ruotsiin tekemään toinen levy."

Noihin aikoihin Kirkan uraa tuettiin voimakkaasti erilaisilla levy-yhtiöiden peruskikoilla. Babitzinit (Kirka, Muska, Anna & Ykä) tekivat vuonna 1975 yhteisen levyn ja Kirka duetoi Marionin kanssa kahdella singlellä. Yhteistyö EMI:n päättyi "Lauantaiyö"-lp:n (1976) jälkeen. Levy äänitettiin Tukholman Marcus Musicissa, joka oli tuolloin suomalaisille muusikintekijöille ykköspaikka (Hurriganes, Wigwam ym.). Levyllä oli sekaisin sovituksia klassikoista, kunnianhimoisia kotimaisia sävellyksiä (Oh, New York rakkain CD2/7, Mirella CD2/8) ja versioita tuon ajan lauluista (Lauantaiyö CD2/9, Kaikki sallitaan CD4/12). Laulut kuten soittajat ja sovittajat (Halonen, Linnavalli olivat huippuluokkaa, mutta myyntimenestystä Lauantaiyöstä ei tullut. Kirka siirtyi tekemään Jake Nymanin tuottamaa cover-levyä "Kaksi puolta" Deltalle (Scandia) samaan aikaan kun iskelmällisemmät levytykset Anna-siskon kanssa alkoivat. (Cindy CD2/10, Sinut haluan vain CD2/12) "Kaksi puolta"-levy ei menestynyt, vaikka olikin tehty huolellisesti. (Valvotaan vaan CD2/11, Valloittaja CD4/13)

Kirka:
"Sen homman idea oli se, että Anna halusi lähteä keikoille ja levy-yhtiö oli sitä mieltä, että me voitaisi tehdä sekä keikkoja että levy yhdessä. Mä pääsin niistä sen ajan uuden aallon tulemisen ongelmista vähän niin kuin koira veräjästä, sillä vaikka levyt ei myyneet niin me ruvettiin juuri näinä vuosina ajamaan rock-musaa ravintoloihin. Toisaalta nää oli just niitä pahoja vuosia, jolloin tuli takkiin. Se tuli käsille sitten loppujen lopuksi 1980-luvulla ja mä maksoin kaiken kaikkiaan puolitoista miljoonaa. Verottaja käänsi kaiken henkilökohtaiseksi tuloksi ja siitä se sitten lähti. Enhän mä mikään ekonomi ole, mähän laulan."

Kirkan ura jatkui iskelmällisessä hengessä CBS:llä 80-luvun alussa. Tuolloin keikkailu siirtyi pääosin ravintoloihin ja kohdeyleisö muutui sen mukana. CBS-ajan suurin menestys oli ilman muuta Eurovision laulukilpailuihin vuonna 1984 valittu "Hengaillaan" (CD2/14), joka oli myös single-menestys. Kirka sijoittui Luxenburgissa hienosti yhdeksänneksi. 80-luvun alussa hittejä haettiin myös vahvoista käännöshiteistä, joista parhaiten menestyi "Kyyneleet" (CD2/13) vuonna 1981. Muuten tuo aikakausi edusti laulajalle itselleen uransa raskainta aikaa.