Kennedyn murha hämmentää edelleen

Kohta on kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun kohtalokkaat laukaukset kajahtivat Dallasin Dealeyn aukiolla ja surmasivat presidentti John F. Kennedyn. Varmaa tietoa syyllisestä ei vieläkään ole.

Salamurhaa tutkimaan nimetty Warrenin komissio nimesi ainoaksi syylliseksi Lee Harvey Oswaldin. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväksyneet virallisen tutkimuksen tuloksia. Epävirallisia tutkijoita onkin kymmenittäin, ja teorioita syyllisistä melkein yhtä monta.
Oliver Stonen elokuva JFK herätti uudelleen kiinnostuksen Kennedyn murhaan.

Yhdysvalloissa äskettäin julkistetut salaiset paperit saattavat tuoda lisää valaistusta asiaan. Mutta ne saattavat myös sotkea asiaa entistä enemmän, koska oikeiden todisteiden ja monien tekaistuiksi uskomien todisteiden määrä kasvaa.

Mitä tapahtui?

Kotielokuvista ja valokuvista voidaan nähdä, kuinka presidentti auton ehdittyä Teksasin koulukirjavaraston ohi Elm-kadulla nostaa kädet kaulalleen ja kääntyy kohti vaimoaan. Sitten hänen päänsä räjähtää veripilveksi. Samassa autossa matkustanut kuvernööri John Connally haavoittuu myös vaikeasti.

Kuvatodisteista näkyy, kuinka ensimmäisen laukauksen kajahdettua autoa kuljettanut salaisen palvelun asiamies lyö jostain syystä jarrut päälle ja melkein pysäyttää auton. Sitten hän vilkaisee taakseen, ja vasta tappavan laukauksen osuttua lähtee kiihdyttämään kohti sairaalaa.

Kun presidentti on julistettu kuolleeksi, hänet sijoitetaan arkkuun ja lennätetään pois Dallasista. Varapresidentti Lyndon B. Johnson vannoo virkavalan presidenttiä kuljettavassa Air Force Ykkösessä.

On myös esitetty, että Kennedyn ruumis ei olisikaan ollut arkussa, vaan hänet olisi pantu Persianlahden sodassa kuuluisaksi tulleeseen ruumissäkkiin ja lennätetty jollain toisella koneella ruumiinavaukseen. Jotkut tutkijat väittävät, että tämä mahdollisti vammojen muuttamisen yksinäiseen surmaajaan sopiviksi.

Laivaston sairaalassa suoritetaan ruumiinavaus, jonka alkuperäiset muistiinpanot on tuhottu ja jossa tunnelma oli monien kertoman mukaan kummallisen kireä. Myös esimerkiksi presidentin aivot ovat jollain lailla kadonneet, eikä niitä voida siis tutkia osumien selvittämiseksi.

Suurin osa murhaa tutkineiden päätelmistä perustuu selkeiden todisteiden puuttuessa todistajalausuntoihin ja valokuva-aineistoon. Näitä käytti hyväkseen myös Warrenin komissio.

Yksi ainoa ampuja?

Komission päätelmä, että Oswald ampui kolme laukausta yksin, vaikuttaa uskomattomalta. Hän olisi käyttänyt postimyynnistä hankkimaansa Mannlicher-Carcano kivääriä, joka asiantuntijoiden mukaan on kivääriksi huonolaatuinen.

Aluksi ilmoitettiinkin, että kirjavaraston kuudennesta kerroksesta löydetty kivääri oli loistoluokan Mauser. Lisäksi Oswald komission mukaan ampui kolme tähdättyä laukausta alle kuudessa sekunnissa. Se olisi ollut melkoinen suoritus Oswaldilta, jonka ampumataitoa armeija-aikana kuvataan heikoksi.

Afrikassa ammattimetsästäjänä toiminut Alexander Lake (joka ei liity millään lailla murhatutkimuksiin) kertoo muistelmissaan olleensa aikoinaan Afrikan ennätysmies kivääriammunnassa.

Lake oli ampunut yksitoista napakymppiä liikkumattomaan maaliin 36 sekunnissa, eli yhteen laukaukseen oli mennyt yli kolme sekuntia. Hän oli käyttänyt Lee-Enfield sotilaskivääriä, joka on aivan eri luokan ase kuin Mannlicher-Carcano. Oswald olisi siis ampunut paremmin kuin ammattimetsästäjänä huippuluokan kiväärimieheksi osoittautunut Lake.

Taikaluoti

Ainoa tapa, jolla Warrenin komissio pystyi selittämään kolmen laukauksen riittävän, oli Arlen Spectorin taikaluotiteoria. Kyseessä olisi yksi ainoa luoti, joka kääntyili ilmassa useaan eri suuntaan lävistäen sekä presidentti Kennedyn että kuvernööri Connallyn useasta kohdasta.

Kyseinen luoti löydettiin Parklandin sairaalasta paareilta käytännöllisesti katsoen vahingoittumattomana. Kokeissa tutkittiin millaiseksi luoti menisi tällaisen matkan tehtyään. Jo yksikin osuma litistäisi luodin tunnistamattomaksi.

Lisäksi todisteet viittaavat siihen, että paarit, joilta 'taikaluoti' löydettiin, eivät olleet samat paarit, joilla Kennedy oli kuljetettu ensiapuhuoneeseen.

Useampia laukauksia

Yhdysvaltain kongressin salamurhaa tutkiva komitea sai vuonna 1979 todisteita siitä, että Dealeyn aukiolla oli ammuttu useampia laukauksia. Partiopoliisin auki jääneestä mikrofonista saatua tallennetta tutkimalla asiantuntijat päättelivät, että aukiolla oli ammuttu vähintään neljä ja mahdollisesti jopa yhdeksän laukausta.

Tämä tulos sopii paljon paremmin yhteen tiettyjen tosiseikkojen kanssa. Eräs valokuva osoittaa, että ainakin yksi luoti oli tunkeutunut nurmikkoon kadun varrella, josta poliisi sen löysi. Alikulkusillan luona seissyttä James Tagueta raapaisi luoti poskeen. Lisäksi on olemassa todisteita, joiden mukaan ainakin yksi luoti osui katuun.

Mutta parhaiten äänitodisteet tukivat käsitystä, että rautatien kupeessa olleelta ruohikkoiselta kumpareelta oli myös ammuttu laukauksia. Monet todistajat kertoivat nähneensä savua kumpareen luota. Monet myös kertoivat kuulleensa sieltä laukauksia.

Todistaja Jean Hill kertoi jopa rynnänneensa kohti kumparetta, jonne hän oli nähnyt miehen juoksevan. Ennen kuin Hill ehätti kumpareelle saakka nähdäkseen miehen paremmin, poliisiksi esittäytynyt mies pysäytti ja pidätti hänet.

Jo pelkästään aukiolla otetuista kotielokuvista tunnetuin, Zapruderin ottama, näyttää kuinka presidentti Kennedy paiskautuu taaksepäin tappavan luodin osuessa. Takaapäin koulukirjavarastosta, jossa Oswaldin uskotaan olleen, ammuttu luoti olisi heittänyt Kennedyä eteenpäin.

Suomalainen TV-tuottaja Timo T. A. Mikkonen kertoo muistelmissaan nähneensä suurennoksia kuvasta, jossa kumpareella seisova mies tähtää kohti autosaattuetta. Samaan viittaa niinsanottu mustan koiran kuva Nixin kotielokuvassa, jossa kumpareella näkyy tumma kyyristynyttä koiraa muistuttava hahmo. Se on selitetty varjomaiseksi muodostelmaksi, jota ei kuitenkaan kotielokuvan myöhemmissa ruuduissa näy.

Salamurhasta on myös esitetty teoria, jonka mukaan Dealeyn aukiolle olisi järjestetty väijytys alistamalla se ristituleen kolmesta suunnasta: koulukirjavarastosta, Dal-Texin rakennuksesta ja ruohikkoiselta kumpareelta. Oliver Stonen JFK-elokuvassa esitetään nimenomaan tämä mahdollisuus.

Salainen palvelu epäonnistui

Yhdysvaltojen salaisen palvelun tehtävänä on pitää presidentti hengissä hinnalla millä hyvänsä. Se tutkii etukäteen jokaisen paikan, jossa presidentti liikkuu, tarkkailee epäilyttäviä ihmisiä ja varmistaa presidentin kaikenpuolisen turvallisuuden.

Pahimmassa tapauksessa salaisen palvelun asiamiehen on asetettava presidentin suojaksi oma ruumiinsa ja henkensä. Mutta marraskuun 22. päivänä 1963 Dealeyn aukiolla Dallasissa salainen palvelu epäonnistui surkeasti tehtävässään.

Salaisen palvelun miehet kulkivat presidentin auton takana parin autonmitan päässä. Ensimmäisestä Kennedyyn osuneesta luodista tappavaan laukaukseen, olkoon laukauksia sillä välin kuinka monta hyvänsä, ehti kulua melkein kuusi sekuntia. Ja muistetaan, että presidenttiä kuljettanut auto käytännössä pysähtyi ensimmäisen laukauksen jälkeen.

Hyväkuntoinen asiamies juoksee varustuksessaankin pari autonmittaa kahdessa sekunnissa. Sekunnin verran kuluu reagoimiseen ennen liikkeellelähtöä, ja kenties sekunti presidentin autoon hyppäämiseen ja hänen suojelemiseensa omalla ruumiillaan. Aikaa oli kokonaista kuusi sekuntia, mutta yksikään salaisen palvelun asiamies ei toiminut kyllin nopeasti.

Hämmennys jatkuu

Lee Harvey Oswald surmattiin, ennen kuin hän ehti kertoa oman tarinansa oikeudessa. Monet muut todistajat ovat kuolleet tapaturmaisesti tai surmattuina. Tärkeitä todisteita on kadonnut. Kenties nyt julkistetut paperit, joita tietojen mukaan on kilokaupalla, tuovat jotain valoa tähän salaperäiseen murhaan.

Oliko Oswald pettynyt ja katkeroitunut mies, joka yksin surmasi Yhdysvaltojen nuoren presidentin? Koska Oswald oli oleskellut Neuvostoliitossa, oliko KGB sekaantunut asiaan, kuten jotkut väittävät? Vai oliko murhan takana mafian ja kuubalaisten salaliitto? Onko Yhdysvaltojen omilla tiedusteluelimillä jotain tekemistä murhan kanssa?

Nämä kaikki ovat kysymyksiä, jotka eri tutkijat ovat vuosien mittaan esittäneet. Varmoja vastauksia ei ole saatu, eikä mahdollisesti saada nyt julkistetuista asiakirjoistakaan. Siksi väittely ja keskustelu murhan syistä, tekijöistä ja suoritustavasta jatkuu varmasti edelleenkin.

Joka tapauksessa on selvää, että Yhdysvalloissa Dallasin Dealeyn aukiolla ammutut laukaukset muuttivat meidän kaikkien kuvaamme maailmasta. Jotakin särkyi silloin peruuttamattomasti, eikä maailma enää koskaan ollut samanlainen kuin sitä ennen.

Siksi ei kenties olekaan tärkeää tietää vastausta kysymyksiin kuka, miten ja miksi. Tärkeämpää onkin ehkä miettiä, kuinka salamurha vaikutti kaikkeen siihen, mitä sen jälkeen on maailmassa tapahtunut. Mutta se on jokaisen tehtävä itse omassatunnossaan. 


Palaa Veikon harrastussivuun

Palaa Veikon kotisivuun!