Poliittinen katsaus Jalasjärvellä 10.3.1996

On hauska olla täällä Jalasjärvellä. Hiukan tietysti pelottaa, että mitä yleisö puheesta pitää. Joskus on nimittäin käynyt niin, että on tullut sanottua sellaistakin, mistä kaikki eivät ole pitäneet. Esimerkiksi puolitoista vuotta sitten pidin kesäjuhlassa puheen, jossa esitin uutta puheenjohtajaa, Sauli Niinistöä valtiovarainministeriksi Iiro Viinasen tilalle. Yleisö oli aivan kauhuissaan ja sanoi, että silloin talousasiat menevät aivan pieleen, markkinat eivät usko. Kun nyt Viinanen on Pohjolassa ja Niinistö silloisen esitykseni mukaisesti valtiovarainministerinä, niin olen kiinnostuneena odotellut markkinoiden reaktiota. Toistaiseksi ei ole käynyt mitenkään.

Metsäyhtiöt ovat tehneet voittoa yli 11 miljardia, ja moni muukin yritys on tehnyt parhaan tuloksen vuosikausiin. Kauppatase oli viime vuonna 32 miljardia ylijäämäinen. Kansantalouden nousu on ollut huikea, vaikka melkoisen alhaalta on tietysti nousuun lähdettykin.

Minusta on aiheellista kysyä, miksei tämä ole näkynyt työttömyystilastoissa? Nythän metsäteollisuus on oman kertomansa mukaan taas menossa kohti suurta laskua. mutta edes se 2 vuotta kestänyt huima nousu ei ole parantanut työttömyyttä.

Yleensä syy on koetettu laittaa kokonaan ay-liikkeen kontolle. Ay-liike on monissa asioissa liian joustamaton, mutta hyvällä yhteistyöllä saataisiin paljon aikaa. Ei työantajapuolikaan silti ole aina puhtain jauhoin asialla, josta yksi esimerkki.

Casimir Ehrnrooth puhuu aina työttömyydestä, että se on saatava laskemaan. Samalla kun hänen firmansa tuottaa entistä enemmän voittoa, sieltä on pantu tuhansia ihmisiä pellolle. Minusta tämä ei ole rehellistä huolestumista työttömistä.

Mutta on myös muistettava, että yrittäjien tehtävä ei ole työllistää. Työllistämisvastuun sysääminen yrittäjien kontolle olisi epäoikeudenmukaista ajattelua. Tätä taakkaa ei missään nimessä saa laittaa yrittäjien harteille.

Yrittäjän ainoa päämäärä on saada itselleen ja perheelleen leipä, ja ehkä vähän leveämpi leipä kuin tavalliselle palkkatyöläiselle, jos yrityksellä menee oikein hyvin. Työllistäminen on yrittäjälle vain tapa päästä tähän päämäärään.

Yksikään yrittäjä ei ole pannut pystyyn yritystä vain voidakseen työllistää. Jos halutaan, että yrittäjät myös työllistävät, heillä on mentävä niin hyvin, että työvoima on heille tarpeellista. Yrittäjän ei voi odottaa työllistävän vain työllistämisen ilosta.

Silläkin uhalla, että loukkaan täällä olevia yrittäjiä, niin sanon, etten usko työnantajamaksujen muutoksilla olevan kovinkaan suurta vaikutusta siihen, että yrittäjät työllistäisivät kovinkaan monta työtöntä.

Mutta jos kansantalouteen voidaan saada nousua niin, että yrittäjillä menee hyvin, he varmasti työllistävät lisää ihmisiä, koska se on silloin heille tarpeen yritystoiminnan kehittämiseksi. Kaikki tähän tähtäävät toimenpiteet johtavat työttömyyden vähenemiseen.

Yrittäjiä ei tämän takia saa syyllistää väittämällä, etteivät he työllistä. Eivät he sitä tee, ellei siitä ole heille yritystoiminnassaan hyötyä ja etua. Koetetaan siis toimia niin, että näin tapahtuu. Nyt tarvitaan kokonainen yritystoiminnalle odollinen kansantalous. 


Entä ne paljon puhutut joustot ja rakenteelliset muutokset. Millaisia vaikutuksia niillä voisi olla?

Lähin esimerkki lienee Iso-Britannia. Siellä on toteutettu joustoja, työtä tehdään sunnuntaisin, lomilla jne, mutta palkkataso on vain puolet esim. Saksan tasosta. Työnantajamaksut ovat vain kolmannes Saksan maksuista. Ihmisillä on työtä, mutta monilla palkka ei riitä elämiseen, ja loppuraha haetaan sosiaalihuollosta.

Tämä ei voi olla Kokoomuksen kanta. Kyllä Kokoomuksen on lähdettävä siitä että ihminen, olkoonpa palkansaaja, yrittäjä tai vaikka maanviljelijä, pärjää rehellisestä työstä saamillaan tuloilla.

Entä Suomellekin malliksi tarjottu Uusi Seelanti? Se pani kansakunnan talouden kuntoon rajulla kuurilla. Sinne oli rakennettu käytännössä kansalaispalkalla toimiva korkean verotuksen yhteiskunta. Se purettiin tavattoman nopeasti.

Ensimmäisenä siellä poistettiin maatalouden tuet, verohelpotukset, korkotuki ja lakkautettiin hintasäännöstely. Monet maaseudun firmat menivät nurin ja viljelijät joutuivat hakemaan lisätuloja muualta.

Seuraavaksi poistettiin suojatullit ja tuontilisenssit yrityksiltä. Samoin poistettiin hintasäännöstely. Virkakoneistosta poistettiin 60 % keskushallinnosta, pääjohtajat pantiin tiukempaan vastuuseen toimistaan ja henkilöstöä siirrettiin kaupallisiin yrityksiin.

Sitten uudistettiin sosiaaliturvajärjestelmä. Tarkastuksia lisättiin niin, että sosiaaliturvalla keinottelu loppui. Olen lukenut uusi-seelantilaisesta miehestä, joka oli kaksi vuotta työttömänä saadakseen rauhassa rakentaa itselleen purjeveneen. Yhtenä esimerkkinä se, että alaikäisille äideille maksettavia avustuksia vähennettiin sillä perusteella, että perheen tulee pitää huoli nuorista.

Lapsilisiä laskettiin. Vanhuuseläkkeet jäädytettiin muutamaksi vuodeksi ja eläkeikää nostettiin. Sairaanhoitokuluihin joutui itse osallistumaan entistä suuremmalla osuudella.

Seurauksena työttömyys nousi ja viha poliitikkoja kohtaan kasvoi. Mutta siitä huolimatta käytiin työmarkkinoiden kimppuun. Keskitetyt sopimukset lopetettiin ja sopiminen siirtyi työpaikoille. Ihmisiä kannustettiin tekemään työtä.

Mitä tapahtui? Maataloudessa tulot laskivat, mutta samoin laskivat kustannukset. Tuotanto kasvoi ja palvelut paranivat. Sitä mukaa tuli uusia työpaikkoja ja työttömyys alkoi laskea. Myös verotus laski.

En kerro tätä minään suosituksena, vaan esimerkkinä. Samalla nimittäin syrjäytyneiden määrä kasvoi. Köyhyys kasvoi, nälkäisten lasten määrä kasvoi, julkiset palvelut heikkenivät, eikä niitä ole saatu ostopalveluilla yhtä tasokkaiksi.

En minä ainakaan halua tällaista Suomeen. Mutta Uusi Seelanti kelpaa esimerkiksi siinä mielessä, että siellä pyrittiin siihen, että leikkaukset koskevat kaikkia, koska silloin ne kestettäisiin. Ja tämä on mielestäni Uuden Seelannin anti.

Ihmiset hyväksyvät melkein mitä tahansa, jos noudatetaan tasapuolisuutta. Kansan on esimerkiksi ollut hyvin vaikea ymmärtää rikkaiksi arvelluille pankeille maksettavaa tukea, kun samalla monilta kansalaisilta on viety vähästäkin.

Jos tasapuolisuutta ei noudateta, jos toisilta viedään ja toisille annetaan, syntyy yhä suurempia ristiriitoja. Ja jos löytyy suomalainen Zirinovski tai ulkomaiset levottomuudet ulottuvat Suomeen, niin meilläkin vuotaa vielä veri.

Moottoripyöräjengien välienselvittelyt tai itämafia tai huumekauppiaat jäytävät yhteiskuntaa sisältäpäin. Jos syrjäytyneiden määrä kasvaa, on tässä olemassa valmis malli olla piittaamatta yhteiskunnasta. Kettutytöt ja Joensuut skinit ovat siitä vain kalpea alkuesimerkki. 


Euroopan Unioni kiinnostaa varmaan edelleen monia, ja niin se pitäisikin. Itse asiassa sen pitäisi kiinnostaa ihmisiä paljon enemmän kuin se nyt kiinnostaa. Halusimmepa tai emme, niin me olemme nyt EU:n jäseniä, ja meidän on suhtauduttava siihen siten.

Edessä ovat ensimmäiset eurovaalit. Lehdistä on saatu lukea, kuinka politiikan raskas sarja karttelee niitä. Median mukaan julkkisten lisäksi mukana on vain kevytsarjalaisia. Osittain näin onkin, vaikka onhan se minulle henkilökohtaisesti hiukan loukkaavaa, kun omakin nimeni on nostettu esiin ehdokkaita etsittäessä.

Meillä ei vielä ole oikeastaan lainkaan sellaista poliitikkojoukkoa, joka keskittyisi vain ja ainoastaan EU-asioihin. Mutta jos nyt ehdokasasettelu onnistuu ja ehdokkaat saavat vaalien jälkeen EU:hun liittyviä tehtäviä, sellainen sukupolvi muodostuu

EU:n nopea laajentuminen olisi suomalaisen maatalouden surma. Jos liian nopeasti otetaan itäiset maat jäseniksi, silloin kaikki tukiraha menee niille, Suomeen ei riitä yhtään. Tosin maatalous on EU:lle niin kallista, että siellä pian siirrytään kokonaan kansallisiin tukiin.

EMUun menemistä on samoin lykättävä, koska nykytilanteessa se toisi lisää työttömyyttä. Suomen valuuttapolitiikan sitominen nykytilanteessa joustamattomaan EMUun merkitsee sitä, että me emme voi omin voimin tehdä sellaisia taloudellisia ratkaisuja, joiden avulla voitaisiin luoda lisää työpaikkoja.

Ja kyllä oma raha on koko kansakunnalle tärkeä kuten oma lippukin. Se on tietysti tunnekysymys. Mutta me olemme tuntevia olentoja, sitä emme saa kieltää. Pelkästään kylmään järkeen perustuvat ratkaisut ovat useimmiten osoittautuneet loppujen lopuksi ihmisille onnettomiksi.

Meidän on oltava suomalaisina Euroopassa. Meidän on seurattava Britannian maiden esimerkkiä ja valvottava itse omia etujamme. Ei sitä siellä kukaan muukaan tee, eikä kukaan tule meitä tänne auttamaan. Itse meidän on täällä selvittävä eteemme tulevista ongelmista

Kun suomalaisia on tutkittu, on havaittu, että me olemme ulkomailla hyvin nöyriä. Me tunnemme olevamme jotenkin huonompia kuin ulkomaalaiset. Ehkä juuri tästä syystä monia Suomeen jo kotiutuneita, rehellistä työtä tekeviä ulkomaalaisia edelleen vieroksutaan.

Meillä on paljon annettavaa Euroopalle. Me voimme opettaa muille maille kuinka eletään ankarassa ilmastossa. Meidän tulee kulkea Euroopassa pystypäin ja olla ylpeitä siitä, että me olemme suomalaisia. Mitään nöyristelijöitä meidän ei tarvitse, emmekä saa olla. 


Tietoyhteiskunta herättää varmasti paljon pelkoja monissa. Se tulee muuttamaan meidän elämäämme paljon, mutta ei sittenkään kovin nopeasti. Työt tulevat muuttumaan, mutta historia on osoittanut, että työpaikkojen määrä ei pitkällä aikavälillä muutu.

Minusta kaikkien tärkeintä on pitää huolta siitä, ettei kukaan syrjäydy tietoyhteiskunnan myötä. Yksi askel on OPM:n tietoyhteiskuntaprojekti, joka pyrkii tuomaan tietoverkkojen käyttötaidon jo kouluihin. Siihen menee rahaa, mutta se takaa tulevien sukupolvien mahdollisuudet.

Meidän sukupolvemme on paljon suuremman haasteen edessä. Meidän on opittava aivan uusi tapa suhtautua tietoon ja sen hankkimiseen. Se ei ole vaikeaa (olenhan minäkin sen oppinut) mutta se vaatii hiukan vaivannäköä ja motivaatiota. 


Eräs nimenomainen asia on huolettanut minua pitkän aikaa, ja siitä olen jopa kirjoittanut silloiselle oikeusministeri Niinistölle. Vastausta en ole tosin saanut. Tämä asia on syyttömästi syytetyn korvaukset. Syyttömän joutuminen oikeuteen voi muodostua todella suureksi taloudelliseksi taakaksi. Syyllinen maksakoon kaikki kustannuksensa, mutta syyttömästi syytetyn penkille joutunut ei nykyisin välttämättä saa mitään korvauksia. Ne ovat sekä Häkämies että Niinistö kumpikin jättäneet hoitamatta ja vedonneet rahapulaan. Tämä asia ei ole rahakysymys, vaan kysymys on tavallisen ihmisen oikeuksista. Kyse on siitä, miksi ainakin minä olen lähtenyt mukaan politiikkaan: halusta tehdä se, mikä on oikein! 


Kokoomuksen maaseutuohjelma valmis. Se on minusta tärkeä ohjelma, koska se on ainakin yritys katsoa kokonaisvaltaisesti, mitä koko maaseudulle tulevaisuudessa tapahtuu. Ja kun se on meidän läänin alueelta lähtenyt liikkeelle, niin meidän on siitä koko ajan muistutettava.

Ohjelmassa korostetaan sitä, että vaikka maatalous ei yksin pysty pitämään maaseutua asuttuna, niin maatalouden loppuminen autioittaisi pääosat maaseudusta. Siksi maaseudulla on korostettava yrittäjyyden merkitystä ja uutta, luovaa ajattelua.

Kaikkien maatilan toimialojen tulee ohjelman mukaan olla erikseenkin kannattavia. Kannattamattoman toiminnan tilalle on löydyttävä uutta ja kannattavaa tuotantoa ja työtä. Tämä voi tapahtua vain tukemalla maatalouden toimintaedellytysten turvaamista.

Teollisuus edellyttää, että raaka aine saadaan jalostuspaikalle tuoreena. Siksi kattava tieverkko - myös yksityistiet - on pidettävä kunnossa. Yksityisteiden avustamista tulee jatkaa ja kuntien osallistumista siihen lisätä.

Maaseudun toimintaedellytysten turvaaminen merkitsee myös liikennepalvelujen turvaamista, tietoliikenteen parantamista ja sähkönjakelun hoitamista. Samoin matkailu tarjoaa uusia mahdollisuuksia maaseudulle.

Kuluttajakeskeiseen tuotantoon pyrkiminen nostaa elintarvikkeiden laatuvaatimukset ja luomutuotannon keskeiselle sijalle. Kuluttajien tottumus ja kysyntä kun viime kädessä ratkaisevat koko elintarviketuotannon jatkon.

Minulla on se käsitys, että tässä olisi maaseutuohjelman mukaisilla toimenpiteillä paljon tekemistä. Maaseudun tuottaja ja kuluttaja eivät ole kyllin selkeästi kohdanneet toisiaan. Kun kuluttaja ymmärtää, mistä ruoka kauppoihin tulee, ja kun tuottaja toisaalta käsittää kuluttajan vaatimukset, on maaseudun toimintaedellytysten turvaaminen paljon helpompaa.

EU liittyy tähän liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisilla tukiratkaisuilla ja C-alueiden tuotantoedellytykset turvaavalla Pohjois-Suomen tuella. E-P:n alueella on sopeutusaika käytettävä hyväksi mm luomalla sopivia rahoitusjärjestelyjä.

Ohjelma toteaa yksityismetsätalouden olevan ainoa nopeasti hyödynnettävä voimavara. Puuhuollon turvaaminen on Suomen kannalta oleellisen tärkeä kysymys, jotta raaka-aineen saannin aurvaaminen onnistuu. Myös energian saannista on huolehdittava.

Ohjelma korostaa pienen ja monimuotoisen yritystoiminnan merkitystä maaseudun työllistäjänä. Uusien yritysten syntyminen ja kasvu vie aikaa, joten nimenomaan maaseudulle sopivien yritysten julkista tukea tarvitaan samoin alueellisia osaamiskeskuksia

Ohjelma kiinnittää huomiota myös maaseutukulttuurin säilymiseen ja kehittämiseen. Ihmisille on asuinpaikasta riippumatta taattava mahdollisuus kehittää itseään ja asuinseutuaan. Sijoittaminen omatoimisuuteen kehittää koko maaseutua. 


Meillä on edessä kunnallisvaalit. Kenties kunnallispolitiikassakin tarvittaisiin juuri nyt irtiottoja ja rohkeita avauksia oman kunnan kehittämiseksi. Mikä muu puolue niitä avauksia voisi tehdä, kuin kokoomus? Me olemme mainostaneet olevamme kykypuolue, minusta meidän on aika osoittaa se. Emmekä me saa pelätä erilaisia mielipiteitä puolueen sisällä.

Jos ihmiset, etenkin nuoret, näkevät, että Kokoomuksessa saa olla eri mieltä, saa puhua niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä, ja kuitenkin puolue pysyy kasassa ja pystyy käymään sisäistä keskustelua, niin se kasvattaa meidän suosiota.

Tiedän, että tästä monet ovat toista mieltä. Mutta minua on jo pitkään huolettanut se, että Kokoomuksessa ei käydä sisäistä keskustelua, eikä puolueessa ole sisäistä oppositiota. Helposti käy silloin niin, että puolueen elinvoima lakkaa. Ja sellaista sisäistä oppositiota ei meillä ole, kuten ei demareillakaan kenties ay-siipeä lukuunottamatta.

Jokainen puolue tarvitsee oman, sisäisen oppositionsa. Sellainen toimii esimerkiksi Kepussa hyvin ja hallitusti. Jos asiat kääntyvät aivan päälaelleen, niin Kepussa on jo valmiiksi juuri sillä tavalla ajattelevia ihmisiä

En suinkaan kannata sitä, että me pyrkisimme matkimaan Kepua. Mutta minua hämmästyttää ja melkein kadehdittaa Kepun jatkuva elinvoima ja toimintatarmo. Enkä keksi siihen muuta syytä kuin sisäinen oppositio, jota puolue hallitusti sietää.

Mutta ei tässä nyt sentään kaikkea ole tehty väärin. Paljon on tehty oikein, ja paljon hyvää on saatu aikaan. Kannatuskin on viimeisen gallupin mukaan taas hiukan kasvanut. Ja kun demarien kannatus on laskenut niin Kokoomuksen linjakkuus alkaa kantaa hedelmää.

Kunnallisvaaleihin valmistautuva Kepu näyttää puhuvan, että maakuntien Suomeen kohdistuu kostotoimia. Kosto edellyttää, että se olisi aikaisemmin tehnyt jotakin pahaa kaupunkien Suomelle. Sitä Kepu ei kuitenkaan sano, mitä pahaa se olisi ja miksi siitä nyt kostettaisin.

Esimerkkinä Kepulla on yksityisteiden valtionavun poisto. Avustus on tarpeen, sen me kaikki tiedämme ja sen maaseutuohjelmakin toteaa. Sen poistaminen on väärin. mutta ei sitä sentään kostoksi voi sanoa! 


Mikä on Kansallisen Kokoomuksen ja yleensä politiikan rooli nykyisin? Usein tuntuu siltä, että politiikka on monelle melkein kirosana. Mutta minä olisin silti sitä mieltä, että se on tärkeää.

Kun Israelin pääministeri Rabin murhattiin, seurasin tapahtumia CNN-televisiokanavalta. Oppositiojohtaja sanoi tuomitessaan murhan, että politiikassa 'we shout, we do not shoot', eli politiikassa huudetaan, mutta ei ammuta.

Hyvät porvarit! Tämä ohje pitää muistaa. Politiikka takaa sen, että me voimme rauhassa vaihtaa ajatuksia ja olla eri mieltä. Siinä on sen puolustus ja tärkeys. Vaihtoehto on sitten se, että ryhdytään ampumaan. Minä mielummin huudan. 


Palaa Veikon politiikkasivulle

Palaa Veikon kotisivulle