Veikko Rekunen

Taru Sormusten Herrasta

Kun John Ronald Reuel Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ilmestyi Englannissa kaksikymmentä viisi vuotta sitten, se herätti ristiriitaisia mielipiteitä - sillä se on hyvin erikoinen kirja. Se kertoo maailmasta, jota vakiintuneen käsityksemme mukaan ei ole olemassa, ja kuitenkin se on todellinen, kuten useat sen lukeneet tietävät. Mistä tämä johtuu, missä on Keski-Maan salaisuus?
Tolkien on itse sanonut, luennossaan On Fairy Stories, että fantasialla toissijaisessa maailmassa - maailmassa joka on syntynyt kirjoittajan omissa aivoissa - on oltava sisäistä kiinteyttä ja tunnetta outoudesta, jonka synnyttää vapautuminen tosioiden kahleista. Kuitenkaan tämä ei hänen mukaansa riitä. Tuossa maailmassa asuvien olentojen on muistutettava meitä ja meidän omaa maailmaamme siinä määrin, ettei lukija uuvu kamppaillessaan hänelle täysin outojen osasten kokoamiseksi. Toissijaista maailmaa tulisi myös hallita uskottavan ja voimakkaan uskomusjärjestelmän, jonka tulisi yhdistää tavanomainen kummalliseen ja keksitty todelliseen omassa maailmassamme.
Sovellettaessa tätä teoriaa Tolkienin itsensä luomaan maailmaan, Keski-Maahan, sen huomataan pitävän paikkansa erittäin täsmällisesti. Vaikka Keski-Maassa tapahtuukin paljon ihmeellisiä asioita, ne on loistokkaasti sovitettu tutunomaiseen viitekehykseen. Keski-Maan ilmasto, maantiede, tähtitaivas, kasvit, eläimet ja ihmiset, jopa muut ihmisenkaltaiset olennot muistuttavat omaa maailmaame. Esimerkiksi Otava kiiluu Keski-Maankin taivaalla. Kaikki nämä tutut seikat saavat lukijan uskomaan, että tapahtumat ovat todellisia ja tapahtuvat todellisessa maailmassa.
On tietenkin todettava, että Keski-Maassa esiintyvät ilmiöt ovat outoja ja kummallisia, mutta ne eivät ole sitä liikaa. Ne ovat tuttuja ja eivät kuitenkaan tuttuja. ja tämä vaikuttaa lukijaan edellämainitulla tavalla, varsinkin kun Tolkien on saanut sekoitukseen juuri oikeat suhteet. Hän ei koskaan sano olevansa kirjailija - ei, hän on historioitsija, tutkija joka on vanhoista asiakirjoista saanut koottua pala palalta tarinansa. On hyvin merkittävää, että kun häneltä kysyttiin, mitä jokin tietty seikka Tarussa merkitsi, hän vastasi: "Minun täytyy ottaa se selville." Siis ei keksiä, vaan ottaa selville.
Tarun liitteissä olevat kalenterit, sukupuut, Keski-Maan kiell ja kansojen historiat ja esittelyt, kirjaimistot ja muu materiaali auttavat kaikki Keski-Maan histroain hahmottamisessa mahdollisimman autenttiseksi. Ja teoksessa The Silmarillion, jonka luomiseen Tolkien käytti lähes koko elämänsä ja joka ilmestyikin vasta postuumisti, Keski-Maahan luodaan niin vahva uskomusjärjestelmä, että siitä on jo nyt muodostunut oma myyttinsä. The Silmarillion kertoo maailman luomisesta - eikä sillä enää ole väliä onko kyseessä Keski-Maa vai meidän maailmamme - ja sitä seuraavista taisteluista hyvän ja pahan, haltioiden ja ihmisten välillä niin voimakkaasti, ettei sen sisäistänyt lukija enää hetkeäkään epäile Keski Maan historian ja olemassaolon todellisuuden oikeutusta.
Paljon edellämainitusta on tehty useaankin kertaan mutta teenomaisena perfektionistina Tolkien meni vieläkin pidemmälle kuin vaìn loi täydellisen maailman. Hän ei sittenkään halunnut jättää Tarun tapahtumia roikkumaan ilmaan johonkin epämääräiseen aikaan, ja niinpä hän vihjaa, että Keski-Maa on itse asìassa oma maapallomme joskus menneisyydessä. Tämän hän yleensä suorittaa vertaamalla Kolmatta Aikaa, jolloin Tarun seikkailut tapahtuvat, meidän aikaamme ja sanomalla muun muassa, että hobitit ovat sukulaisiamme. Samanlainen kytkentä esiintyy myös Tolkienin pienimuotoisessa kirjassa Maamies ja lohikäärme, jossa Englannin varhaishistoriaan on kytketty satujen ja tarinoiden lohikäärmeitä ja jättiläisiä. Tolkien ei kuitenkaan sano suoraan, että Keski-Maa on maapallo - mutta lukija saa implisiittisesti tämän vaikutelman. Fantasian taide onkin todennäköisesti parhaimmillaan silloin kun sanotaan juuri ja juuri tarpeeksi, mutta ei kirjaintakaan liikaa.
Jos ajatellaan Keski-Maan karttaa, on huomattava että suuressa mittakaavassa se eroaa suurestikin maapallostamme - rantaviivat, vuoristot ja joet ovat meille täysin tuntemattomia. Mutta kun ajateilaan pientä mittakaavaa, Keski-Maa ja oma maailmamme ovat samanlaisia - Tolkienin kirjaa lukeva on loisteliaan tietoinen kaikista ilmastollisista ja maantieteellisistä yksityiskohdista. Puut, kivet, ilma, vesi ovat samanlaisia kuin nykyäänkin. Tämän kaiken Tolkien esittää kertomuksen hetkeksikään katkeamatta ja pitää täten aistimme tarkkaavaisina, jolloin alitajuntamme imee sisäänsä nuo yksityiskohdat, jotka ovat kaikille tuttuja, jolloin lukija pikkuhiljaa hyväksyy Tolkienin luoman maailman todellisena, ja tällöin hän myös hyväksyy täysin luonnollisina oudot, taianomaisiltakin vaikuttavat sattumukset.
Kun fantasiamaailman synty ja toteutus on niin täydellinen kuin Tolkienin Tarussa ja The Silmarillionissa, syntyy helposti paralleeleja omaan maailmaamme. Näiden käyttö Tarua ja The Silmarillionia tulkitsemaan olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista sitäpaitsi kirjailijan oman tahdon vastaista. Ei kuitenkaan voi välttyä huomaamasta, että hyvin toteutettu toissijainen maailma voi itse asiassa toimia peilikuvana tai esimerkkinä omalle maailmallemme aivan riippumatta siitä mitä sen luoja on halunnut aikaansaada. Se minkä lukija implisiittisesti Tarusta hyväksyy ja sisäistää, soveltuu yhtä hyvin omaan maailmaamme - nímenomaan siksi että se on tässä maailmassa syntyneen ja kasvaneen lukijan oma näkemys - ja sen toteutus fantasian muodossa saattaa jopa vahvistaa tuota sisäistämistä. Ja tällä tavaila fantasia - kuten Taru Sormusten Herrasta ja siihen liittyvä The Silmarillion - voi yhtä hyvin tai monasti paremminkin palvella uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan muovautumista kuin jokin kokonaisvaltaisesti realistinen teos. Tämän väitteen oikeutuksen voi kukin omalta kohdaltaan kuitenkin päätellä ainoastaan lukemalla mainitut teokset ja etsimällä niistä itse sen, mikä on hyvää, oikeaa ja säilyttämisen arvoista.

(Kaltio 4/1980) 


Paluu Veikon julkaisujen luetteloon!

Mene Veikon kotisivulle!