Veikko Rekunen

Tolkien ja myytti

J.R.R.Tolkienin The Silmarillion (Allen&Unwin 1977) joka on juuri ilmestynyt, sisältää yhden miehen koko elämän. Yli viisikymmentä vuotta parisen vuota sitten kuollut kirjailija ja professori loi, uudisti, kirjoitti ja rakasti sitä tarumaailmaa, jonka ne suomalaisetkin jo tunnemme Lohikäärmevuoren (Tammi 1973) ja Tarun Sormusten Herrasta (WSOY 1973-75) ansiosta. Näin ainakin kertoo kirjailijan poika Christopher, joka on toimittanut The Silmarillionin. Viime vuosinaan Tolkien todella keskittyi eläkeläisen oikeudella vain Keski-Maan alkuvuosien asioihin.
On turha ryhtyä setvimään sen tarkemmin The Silmarillionin sisältöä, mutta sanottakoon tässä sen verran että se kertoo maailman luomisesta, maailman vartijoista ja haltijoiden sekä varhaisten ihmissankareiden taistelusta langennutta Morgothia, Luciferiä vastaan. Kristilliseksi Keski-Maan alkuhistoriaa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka selviä yhteyksiä kristinuskoon voikin johtaa ainakin eräistä sen tapahtumista.
The Silmarillion ei oikeaastaan ole kirja, ja olisi väärin kohdella sitä kirjana. Romaanina, novellikokoelmana se ei toimi. Mutta kyse ei olekaan siitä, että The Silmarillion olisi kirja tai edes kaunokirjallisuuden yritys. Se on myytti, jota loistavampaa ei ole kosaan ollut, sillä se pohjautuu yhden ihmisen maailmaan.
On sanottu että myytit syntyvät, nïitä ei voi luoda. Se on totta. Mutta Tolkien ei ryhtynytkään työhön tietoisena pyrkimyksenään luoda myytti, jota ihmiset saattaisivat ihastella. Ei, The Silmarillion oli koko hänen elämänsä, ja sellaisena se syntyi myytiksi. Ihminen, ja varsinkaan sellainen ihminen kuin Tolkien, ei voi käyttää koko elämäänsä tiettyyn asiaan ilman, että tuosta rakastetusta syntyy jotain uutta, jotain niin luomisvoimaista, että se on pakko huomata ja pakko tunnustaa. Tol kien itse on kuollut mutta hän ja hänen maailmansa elävät edelleen The Silmarillionissa.
Silmarilit, joihin Feänor-haltia sulki maailman valon ja joissa se säilyi pimeydenkin keskellä, ovat symboleja ihmsen hellittämättömästä halusta luoda pysyvää. Samalla ne ovat sytmboleja Tolkienin omasta elämästä ja työstä. Mutta sym boli on myös Feänorin kukistuminen inhimillisen vallan- ja omaisuudenhimon alle, vaikka hän toisaalta kykeni luomaan maailmaan sen säilyttävät voimat, silmarilit.
Koko Keski-Maan alkumyytin läpi kulkee punaisena lankana hallitsemisen halun ja sisäisen lahjakkuuden tuoman luovuuden välinen ristiriita. Tässä Tolkien on tavoittanut jotain niin yleisinhimillistä, että voi vain ihmetellä miksei kukaan ole koskaan kyennyt kuvaamaan sitä samalla tavalla.
The Silmarillion on myvtti, myytti ihmisestä ja myytti maailmasta. Tällä vuosisadalla kukaan ei ole rohjennut yrittää ole rohjennut yrittääkään kuvata kokonaisen maailman, kokonaisen maailmankaikkeuden luomista ja luomisen jälkeistä aikaa. Kenties vaadittiin henkilö, joka on kokenut kaiken, mitä 1900-luku on tarjonnut, että uusi myytti saisi ilmaa siipiensä alle. Ja saattaa olla, että vain harvat jaksavat lukea koko myytin, sillä myytit ovat hankalasti tavoitettavia ja vielä hankalammin ymmärrettäviä.
Ja kuitenkin myytti, jokainen myytti, niin uusi kuin vanhakin, on tärkeä, sillä se opettaa meitä ymmärtämään itseämme ja omaa olemustamme paremmin. Tolkienin The Silmarillionin opetuksia emme kykene vielä ymmärtämään. Jos sen luominen vei eliniän, tulee sen ymmärtäminen viemään toisen eliniän. Se on ainutlaatuinen esimerkki luovasta yvysta ja voimasta. Toista sellaista ei tule, ennen kuin maailmanhistoria jälleen kokee samanlaisia tapahtumia kuin tällä vuosisadalla.
Tärkein niistä opetuksista, joita The Silmarillion antaa, on - vaikkakin se voidaan nähdä vain hämärästi - usko ihmiseen ja usko sankareihin. The Silmarillion valaa luottamusta siihen että maailmaamme vartioidaan ja että sen annetaan kulkea tiensä loppuun saakka. Siinä onkin myytin perimmäinen tarkoitus ja myyttien oikeutus nykyisessä materialistisessa maailmassa. Myytit - ja niiden joukossa ylimpänä The Silmarillion - opettavat meille, että vaikka kansat ja ihmiset kuolevat, elämä jatkuu. Kun tietty kansa on täyttänyt tehtävänsä maailmassa, uusi kansa astuu sen tilalle täyttämään omaa tehtäväänsä. Kaikki jatkuu eikä mikään tapahdu turhaan, tämä on Tolkienin sanoma, eikä sen suurempaa perintöä kukaan olisi voinut riitaisalle maailmalle jättää.

(Oulun ylioppilaslehti, 2.12.1977) 

Paluu Veikon julkaisujen luetteloon!

Mene Veikon kotisivulle!